Hallinnon joustavat ohjauskeinot. Energiansäästösopimus esimerkkinä hallintosopimuksesta
TOIVONEN, TIINA (2008)
2008
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18955
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18955
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään hallintosopimusten käyttämistä hallinnon toiminnassa. Hallintosopimusten kategoria on laaja. Hallintosopimuksilla tarkoitetaan kaikkia sellaisia sopimuksia, joissa julkinen valta on osapuolena.
Hallintosopimuksia ovat yhtä lailla lakisääteiset, palvelujen järjestämistä koskevat sopimukset kuin juridisesti velvoittamattomat yhteistyöasiakirjatkin, mikäli ne on nimetty sopimuksiksi. Hallinnon sopimustoiminta herättää kuitenkin paljon kysymyksiä. Kyseessä on tilanne, jossa yksityisoikeus ja julkisoikeus kohtaavat. Kummankaan oikeudenalan yleiset opit ja periaatteet eivät tule sellaisinaan sovellettaviksi. Myös muun muassa hallinnon lainalaisuuden periaate
rajoittaa sopimusten käyttämistä hallintotoiminnassa. Ongelmia syntyy myös silloin, kun hallintosopimussuhteen etu, joustavuus, ja luottamuksensuojan periaate joutuvat vastakkain esimerkiksi muuttuvien olosuhteiden tai muuttuvan lainsäädännön myötä.
Yhteiskunnallisen muutoksen myötä on syntynyt tarvetta joustavien
ohjauskeinojen löytämiseen. Hallintosopimusten ohella erilainen soft law – sääntely on lisääntynyt voimakkaasti. Soft law –sääntelyn avulla voidaan joissain tilanteissa saavuttaa tavoiteltuja ohjausvaikutuksia tehokkaammin ja nopeammin kuin perinteisellä normisääntelyllä. Soft law –sääntelyllä on huomattava merkitys muun muassa joustavien normien sisällön konkretisoimisessa. Selvää kuitenkin on, että perinteistä normisääntelyä tarvitaan muunlaisen sääntelyn perustaksi ja rinnalle.
Tutkimus on pääosin oikeusdogmaattinen, mutta myös oikeuspoliittista ja oikeussosiologista lähestymistapaa on käytetty. Tutkimuksen empirian kohteena ovat energiansäästösopimukset, jotka ovat kunnan ja Työ- ja elinkeinoministeriön välisiä yhteistoimintasopimuksia.
Hallintosopimuksia ovat yhtä lailla lakisääteiset, palvelujen järjestämistä koskevat sopimukset kuin juridisesti velvoittamattomat yhteistyöasiakirjatkin, mikäli ne on nimetty sopimuksiksi. Hallinnon sopimustoiminta herättää kuitenkin paljon kysymyksiä. Kyseessä on tilanne, jossa yksityisoikeus ja julkisoikeus kohtaavat. Kummankaan oikeudenalan yleiset opit ja periaatteet eivät tule sellaisinaan sovellettaviksi. Myös muun muassa hallinnon lainalaisuuden periaate
rajoittaa sopimusten käyttämistä hallintotoiminnassa. Ongelmia syntyy myös silloin, kun hallintosopimussuhteen etu, joustavuus, ja luottamuksensuojan periaate joutuvat vastakkain esimerkiksi muuttuvien olosuhteiden tai muuttuvan lainsäädännön myötä.
Yhteiskunnallisen muutoksen myötä on syntynyt tarvetta joustavien
ohjauskeinojen löytämiseen. Hallintosopimusten ohella erilainen soft law – sääntely on lisääntynyt voimakkaasti. Soft law –sääntelyn avulla voidaan joissain tilanteissa saavuttaa tavoiteltuja ohjausvaikutuksia tehokkaammin ja nopeammin kuin perinteisellä normisääntelyllä. Soft law –sääntelyllä on huomattava merkitys muun muassa joustavien normien sisällön konkretisoimisessa. Selvää kuitenkin on, että perinteistä normisääntelyä tarvitaan muunlaisen sääntelyn perustaksi ja rinnalle.
Tutkimus on pääosin oikeusdogmaattinen, mutta myös oikeuspoliittista ja oikeussosiologista lähestymistapaa on käytetty. Tutkimuksen empirian kohteena ovat energiansäästösopimukset, jotka ovat kunnan ja Työ- ja elinkeinoministeriön välisiä yhteistoimintasopimuksia.