Ajasta tehty aine. Ajasta, paikasta ja henkilöhahmoista Leena Krohnin teoksissa Umbra, Pereat mundus ja Unelmakuolema
SOINI, KIRSI (2008)
2008
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18938
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18938
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Leena Krohnin teoksia Umbra (1990), Pereat mundus (1998) ja Unelmakuolema (2004) niissä esiintyvien aikaan, paikkaan ja henkilöhahmoihin liittyvien kysymysten kautta. Näiden kysymysten myötä lähestyn myös kirjallisuudessa yleensä, sekä em. teoksissa esiintyviä näkökulman ongelmia, sekä edelleen kirjallisuuden suhdetta todellisuuteen ja sitä kautta omaan aikaansa. Ajan ja paikan kysymyksiä tarkastelen mm. Mihail Bahtinin romaanikronotoopin käsitteen kautta. Näkökulmaan ja kirjalliseen maailmankuvaan liittyvien kysymysten tarkastelussa olen käyttänyt apunani Boris Uspenskin teosta Komposition poetiikka (1991). Kirjallisuuden todellisuussuhteen hahmottamisessa apunani on ollut Dorrit Cohnin teos Fiktion mieli (2006).
Leena Krohnia on etenkin 1990-luvun tutkimuskirjallisuudessa pidetty yhtenä suomalaisen postmodernin edustajana, ja hänen teoksissaan onkin nähtävissä joitain postmodernistiselle kirjallisuudelle luonteenomaisia piirteitä. Krohnin teoksia tarkasteltaessa on usein hedelmällisempää lähestyä niitä yhteiskuntatieteissä puhutun postmodernin kuin kirjallisuustieteen käyttämän postmodernismin kontekstissa. Tässä tutkielmassa kiinnitän huomiota lähinnä postmoderniin aikakäsitykseen, identiteettiin, sekä niin sanottuun pirstaleiseen maailmankuvaan. Teknologiseen kehitykseen ja tieteiskirjallisuuden suuntaan viittaavat kysymyksenasettelut nousevat melko suureen osaan etenkin paikkaan ja ruumiillisuuteen liittyvien pohdintojen yhteydessä.
Aiheen monipolvisuuden takia yleinen tutkimusotteeni on kahdesta strukturalistisesta teoreetikosta melko eklektinen. Lähestyn tekstejä lähiluvun ja tulkinnan kautta, joita taas ohjaavat strukturalismin lisäksi muun muassa erilaiset taiteenfilosofiset ja -sosiologiset tekstit sekä henkilöhahmojen tutkimus. Jonkin verran huomioita teen myös Krohnin oman ajattelun suuntaan. Kirjailijan ei-fiktiivinen tuotanto on kautta hänen uransa kulkenut samansuuntaisesti romaanien ja niissä käsiteltävien aiheiden kanssa. Tätä kautta tarkastelen myös teosten suhdetta todellisuuteen ja omaan aikaansa.
Asiasanat: Kronotoopit, henkilöhahmo, postmoderni, tieteiskirjallisuus
Leena Krohnia on etenkin 1990-luvun tutkimuskirjallisuudessa pidetty yhtenä suomalaisen postmodernin edustajana, ja hänen teoksissaan onkin nähtävissä joitain postmodernistiselle kirjallisuudelle luonteenomaisia piirteitä. Krohnin teoksia tarkasteltaessa on usein hedelmällisempää lähestyä niitä yhteiskuntatieteissä puhutun postmodernin kuin kirjallisuustieteen käyttämän postmodernismin kontekstissa. Tässä tutkielmassa kiinnitän huomiota lähinnä postmoderniin aikakäsitykseen, identiteettiin, sekä niin sanottuun pirstaleiseen maailmankuvaan. Teknologiseen kehitykseen ja tieteiskirjallisuuden suuntaan viittaavat kysymyksenasettelut nousevat melko suureen osaan etenkin paikkaan ja ruumiillisuuteen liittyvien pohdintojen yhteydessä.
Aiheen monipolvisuuden takia yleinen tutkimusotteeni on kahdesta strukturalistisesta teoreetikosta melko eklektinen. Lähestyn tekstejä lähiluvun ja tulkinnan kautta, joita taas ohjaavat strukturalismin lisäksi muun muassa erilaiset taiteenfilosofiset ja -sosiologiset tekstit sekä henkilöhahmojen tutkimus. Jonkin verran huomioita teen myös Krohnin oman ajattelun suuntaan. Kirjailijan ei-fiktiivinen tuotanto on kautta hänen uransa kulkenut samansuuntaisesti romaanien ja niissä käsiteltävien aiheiden kanssa. Tätä kautta tarkastelen myös teosten suhdetta todellisuuteen ja omaan aikaansa.
Asiasanat: Kronotoopit, henkilöhahmo, postmoderni, tieteiskirjallisuus