Jotakin vanhaa, jotakin uutta. Tapaustutkimus intialaisen oma-apuryhmän moraalijärjestyksestä
SIMOS, LAURA (2008)
SIMOS, LAURA
2008
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18933
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18933
Tiivistelmä
Tapaustutkimuksessani tarkastelen empiirisesti Luoteis-Intiassa, Rajasthanin osavaltiossa Tharin autiomaassa olevaa mikrolainaan perustuvaa oma-apuryhmää ja sen moraalijärjestystä. Ryhmää hallinnoi paikallinen kansalaisjärjestö Gramin Vikas Vigyan Samiti (GRAVIS). Oma-apuryhmä on alun perin kehitysmaissa köyhyyden vähentämiseksi ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi kehitetty keino. Ryhmä koostuu vähävaraisista naisista, jotka kokoontuvat säännöllisesti säästämään rahaa sekä oppimaan uusia tietoja ja taitoja. Tavallisesti oma-apuryhmälle myönnetään myös pienlainoja, joiden avulla jäsenet voivat aloittaa pienliiketoimintaa ja parantaa elintasoaan. Oma-apuryhmää ohjaavat kuitenkin selkeät säännöt, joita jäsenten tulee noudattaa voidakseen toimia ryhmässä. Tästä huolimatta, vaikka oma-apuryhmiä on tieteellisesti tutkittu paljon, ryhmän sääntöjen, arvojen ja normien eli erilaisten ns. mikrolainamallien moraalijärjestyksien tarkastelu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Pro graduni tavoitteena onkin saada oma-apuryhmän moraalijärjestyksestä lisää tietoa eli tutkia sitä aikaisempaa tarkemmin.
Ensisijaisena tutkimuskysymyksenä selvitän, minkälainen moraalijärjestys oma-apuryhmään on syntynyt. Pääkysymykseni lisäksi haluan tietää, miten sen jäsenet uusintavat tai muuntavat moraalijärjestystä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Moraalijärjestyksellä tarkoitan tässä sosiaalipsykologi Rom Harrén tapaan yhteisön oikean ja väärän, hyväksynnän ja halveksunnan, arvojen, sääntöjen, normien ja roolien erottelujärjestelmää, jonka yksilö omaksuu yhteisössään. Tämän jälkeen se alkaa ohjata hänen toimintaansa, mutta omaksuttuaan sen yksilö voi yrittää myös muuntaa sitä. Harrén tapaan uskon, että yhteisössä voi olla useita moraalijärjestyksiä, minkä vuoksi yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet voivat vaihdella ajan ja paikan mukaan. Tämän vuoksi erotankin tutkimuksessani yhtäältä GRAVIS:in mikrolainamallin moraalijärjestyksen eli oma-apuryhmän taustalla vaikuttavat mikrolainaamisen säännöt, arvot ja normit, naisten omassa asuinyhteisössään eli kyläyhteisössä omaksumansa moraalijärjestyksen ja ryhmän jäsenten luoman moraalijärjestyksen. Harrén mikrotason teoriaa täydennän lisäksi Ian Burkittin ja Bob Carterin ajatuksilla. He muistuttavat, että moraalijärjestys on lopulta harvoin tasa-arvoinen, vaan yhteiskunnan makrotason rakenteet kuten valta vaikuttavat siihen.
Koska mikrolaina perustuu oletukselle, että oma-apuryhmään syntyy sen jäseniä hyödyttävää sosiaalista pääomaa eli luottamusta, vastavuoroisuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhteistyötä ja koska moraalijärjestystä ja sosiaalista pääomaa on tutkittu aikaisemmin läheisessä yhteydessä toisiinsa, haluan tarkastella sosiaalista pääomaa moraalijärjestyksen rinnalla. Oletan, että moraalijärjestys ja sosiaalinen pääoma vallitsevat oma-apuryhmässä samanaikaisesti ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Toisena alakysymyksenä pohdinkin, minkälaista sosiaalista pääomaa oma-apuryhmän sosiaalisissa suhteissa on. Ymmärrän tutkimuksessani käsitteen taloustieteilijä Michael Woolcockin ja kehitysmaa- ja naistutkija Katharine N. Rankinin tavoin mikro- ja makrotasolla vaikuttavana asiana, josta oma-apuryhmän jäsenet voivat hyötyä eri tavoin sosiaalisen suhteen luonteen mukaan.
Aineistoni olen kerännyt etnografisesti osallistuvan havainnoinnin avulla. Kahden kuukauden kenttätyöjakson aikana olen etsinyt erilaisia dokumentteja, keskustellut vapaamuotoisesti tapaamieni ihmisten kanssa ja kirjoittanut kokemuksistani kenttäpäiväkirjaa. Lisäksi olen haastatellut puolistrukturoiduin teemahaastatteluin tapaustutkimukseen valitsemani oma-apuryhmän naiset ja sen toimintaa ohjaavat kenttätyöntekijät.
Analyysissäni tarkastelen ensin oma-apuryhmän sosiaalista pääomaa ja sosiaalisia suhteita mikrotasolla eli jäsenten välillä, sekä heidän ja kenttätyöntekijöiden, perheenjäsenten, muiden oma-apuryhmien, kyläläisten ja mikrolainaa myöntävän pankin henkilökunnan välillä. Analyysissäni selviää, että oma-apuryhmän sosiaalisissa suhteissa vaikuttaa valta, jonka vuoksi toisilla toimijoilla on käytössään enemmän sosiaalista pääomaa kuin toisilla. Toisaalta vähemmän valtaa omaavat voivat myös neuvotella valtasuhteita uudelleen ja saada käyttönsä lisää sosiaalista pääomaa. Tämän jälkeen siirryn analysoimaan oma-apuryhmän moraalijärjestystä. Huomaan, että oma-apuryhmän jäsenet ovat omaksuneet GRAVIS:in mikrolainamallin moraalijärjestyksen varsin hyvin. Mutta vaikka mikrolainamallin moraalijärjestys yhtäältä velvoittaa naisia toimimaan sen mukaisesti, toisaalta se myös sallii heidän uudelleen neuvotella sitä itselleen ja omassa kyläyhteisössään omaksumaansa moraalijärjestykseen paremmin sopivaksi. Ryhmään on siis syntynyt täysin uusi moraalijärjestys, joka on sekoitus GRAVIS:in mikrolainamallin ja naisten kyläyhteisön moraalijärjestyksiä sekä jäsenten itsensä neuvottelemia sääntöjä, arvoja ja normeja. Lopulta uskon aineistoni perusteella, että sosiaalinen pääoma ja moraalijärjestys ovat yhteydessä toisiinsa. Yhteiskunnallinen valta vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin hyödyntää sosiaalista pääomaa vuorovaikutussuhteissa. Sosiaalinen pääoma puolestaan vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa muuntaa moraalijärjestystä. Erilaisissa sosiaalisissa suhteissa moraalijärjestyksen muuntaminen voi olla naisten valta-asemien takia oma-apuryhmän jäsenille kuitenkin joko helppoa tai vaikeaa.
Lopuksi totean, että tutkimuksellani voi olla sekä käytännöllistä että tieteellistä hyötyä. Se voi auttaa mikrolainan parissa työskenteleviä kehitysyhteistyöhankkeiden suunnittelijoita ja mikrolainaa myöntävän pankin henkilökuntaa toteuttamaan entistä parempia hankkeita. Tutkimukseni voi myös innostaa oma-apuryhmän tutkijoita tarkastelemaan sosiaalista pääomaa uudella tavalla ─ entistä laajemmin ja yhdessä moraalijärjestyksen kanssa. Lopulta tutkimukseni voi havahduttaa ”pohjoista” yhteiskuntaa paljon tutkineet sosiaalipsykologit huomaamaan, että myös ”etelän” yhteisöjen vuorovaikutuksen ja moraalijärjestelmän tutkiminen voi olla sosiaalipsykologisesti tärkeää.
Asiasanat: Intia, oma-apuryhmä, moraalijärjestys, sosiaalinen pääoma, mikrolaina, etnografia
Ensisijaisena tutkimuskysymyksenä selvitän, minkälainen moraalijärjestys oma-apuryhmään on syntynyt. Pääkysymykseni lisäksi haluan tietää, miten sen jäsenet uusintavat tai muuntavat moraalijärjestystä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Moraalijärjestyksellä tarkoitan tässä sosiaalipsykologi Rom Harrén tapaan yhteisön oikean ja väärän, hyväksynnän ja halveksunnan, arvojen, sääntöjen, normien ja roolien erottelujärjestelmää, jonka yksilö omaksuu yhteisössään. Tämän jälkeen se alkaa ohjata hänen toimintaansa, mutta omaksuttuaan sen yksilö voi yrittää myös muuntaa sitä. Harrén tapaan uskon, että yhteisössä voi olla useita moraalijärjestyksiä, minkä vuoksi yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet voivat vaihdella ajan ja paikan mukaan. Tämän vuoksi erotankin tutkimuksessani yhtäältä GRAVIS:in mikrolainamallin moraalijärjestyksen eli oma-apuryhmän taustalla vaikuttavat mikrolainaamisen säännöt, arvot ja normit, naisten omassa asuinyhteisössään eli kyläyhteisössä omaksumansa moraalijärjestyksen ja ryhmän jäsenten luoman moraalijärjestyksen. Harrén mikrotason teoriaa täydennän lisäksi Ian Burkittin ja Bob Carterin ajatuksilla. He muistuttavat, että moraalijärjestys on lopulta harvoin tasa-arvoinen, vaan yhteiskunnan makrotason rakenteet kuten valta vaikuttavat siihen.
Koska mikrolaina perustuu oletukselle, että oma-apuryhmään syntyy sen jäseniä hyödyttävää sosiaalista pääomaa eli luottamusta, vastavuoroisuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhteistyötä ja koska moraalijärjestystä ja sosiaalista pääomaa on tutkittu aikaisemmin läheisessä yhteydessä toisiinsa, haluan tarkastella sosiaalista pääomaa moraalijärjestyksen rinnalla. Oletan, että moraalijärjestys ja sosiaalinen pääoma vallitsevat oma-apuryhmässä samanaikaisesti ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Toisena alakysymyksenä pohdinkin, minkälaista sosiaalista pääomaa oma-apuryhmän sosiaalisissa suhteissa on. Ymmärrän tutkimuksessani käsitteen taloustieteilijä Michael Woolcockin ja kehitysmaa- ja naistutkija Katharine N. Rankinin tavoin mikro- ja makrotasolla vaikuttavana asiana, josta oma-apuryhmän jäsenet voivat hyötyä eri tavoin sosiaalisen suhteen luonteen mukaan.
Aineistoni olen kerännyt etnografisesti osallistuvan havainnoinnin avulla. Kahden kuukauden kenttätyöjakson aikana olen etsinyt erilaisia dokumentteja, keskustellut vapaamuotoisesti tapaamieni ihmisten kanssa ja kirjoittanut kokemuksistani kenttäpäiväkirjaa. Lisäksi olen haastatellut puolistrukturoiduin teemahaastatteluin tapaustutkimukseen valitsemani oma-apuryhmän naiset ja sen toimintaa ohjaavat kenttätyöntekijät.
Analyysissäni tarkastelen ensin oma-apuryhmän sosiaalista pääomaa ja sosiaalisia suhteita mikrotasolla eli jäsenten välillä, sekä heidän ja kenttätyöntekijöiden, perheenjäsenten, muiden oma-apuryhmien, kyläläisten ja mikrolainaa myöntävän pankin henkilökunnan välillä. Analyysissäni selviää, että oma-apuryhmän sosiaalisissa suhteissa vaikuttaa valta, jonka vuoksi toisilla toimijoilla on käytössään enemmän sosiaalista pääomaa kuin toisilla. Toisaalta vähemmän valtaa omaavat voivat myös neuvotella valtasuhteita uudelleen ja saada käyttönsä lisää sosiaalista pääomaa. Tämän jälkeen siirryn analysoimaan oma-apuryhmän moraalijärjestystä. Huomaan, että oma-apuryhmän jäsenet ovat omaksuneet GRAVIS:in mikrolainamallin moraalijärjestyksen varsin hyvin. Mutta vaikka mikrolainamallin moraalijärjestys yhtäältä velvoittaa naisia toimimaan sen mukaisesti, toisaalta se myös sallii heidän uudelleen neuvotella sitä itselleen ja omassa kyläyhteisössään omaksumaansa moraalijärjestykseen paremmin sopivaksi. Ryhmään on siis syntynyt täysin uusi moraalijärjestys, joka on sekoitus GRAVIS:in mikrolainamallin ja naisten kyläyhteisön moraalijärjestyksiä sekä jäsenten itsensä neuvottelemia sääntöjä, arvoja ja normeja. Lopulta uskon aineistoni perusteella, että sosiaalinen pääoma ja moraalijärjestys ovat yhteydessä toisiinsa. Yhteiskunnallinen valta vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin hyödyntää sosiaalista pääomaa vuorovaikutussuhteissa. Sosiaalinen pääoma puolestaan vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa muuntaa moraalijärjestystä. Erilaisissa sosiaalisissa suhteissa moraalijärjestyksen muuntaminen voi olla naisten valta-asemien takia oma-apuryhmän jäsenille kuitenkin joko helppoa tai vaikeaa.
Lopuksi totean, että tutkimuksellani voi olla sekä käytännöllistä että tieteellistä hyötyä. Se voi auttaa mikrolainan parissa työskenteleviä kehitysyhteistyöhankkeiden suunnittelijoita ja mikrolainaa myöntävän pankin henkilökuntaa toteuttamaan entistä parempia hankkeita. Tutkimukseni voi myös innostaa oma-apuryhmän tutkijoita tarkastelemaan sosiaalista pääomaa uudella tavalla ─ entistä laajemmin ja yhdessä moraalijärjestyksen kanssa. Lopulta tutkimukseni voi havahduttaa ”pohjoista” yhteiskuntaa paljon tutkineet sosiaalipsykologit huomaamaan, että myös ”etelän” yhteisöjen vuorovaikutuksen ja moraalijärjestelmän tutkiminen voi olla sosiaalipsykologisesti tärkeää.
Asiasanat: Intia, oma-apuryhmä, moraalijärjestys, sosiaalinen pääoma, mikrolaina, etnografia