Badlands. Terrence Malickin elokuvan kerronnallisen rakenteen tarkastelua
SALO, HILKKA (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SALO, HILKKA
2008
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-12Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Terrence Malickin käsikirjoittaman ja ohjaaman Badlands – elokuvan (1973) kerronnallista rakennetta neoformalistista elokuvateoriaa ja brechtiläistä teatteriteoriaa soveltaen. Tutkimushypoteesin mukaan Bertolt Brechtin teatteriteoreettiset käsitteet soveltuvat elokuva-analyysiin ja niiden sekä Robert Bressonin transsendentaalisen tyylin vaikutus on nähtävissä tutkimuskohteessa.
Badlands on rakenteeltaan episodimainen ja sen tarina sijoittuu simultaanisti elokuvan tapahtuma-aikaan ja sen jälkeiseen muistelun aikaan. Kuvakerronnan lineaarista kertomusta kehystää äänikertomus, jossa elokuvan päähenkilö muistelee tapahtunutta samalla kun kuva kertoo siitä. Badlandsin kerronnassa on neoformalistisen teorian klassisen kuvakerronnan luokkaan kuuluvia piirteitä. Toisaalta sen kaksinkertainen kerronnallinen rakenne, kuva- ja äänimaailman runollisuus ja kerronnan pysäyttävät montaasijaksot etäännyttävät katsomiskokemuksen päähenkilöiden kohtaloon eläytyvästä tulkinnasta. Elokuvan kuva- ja äänikerronnan välinen jännite, klassisesta kerronnasta poikkeava hahmojen psykologinen läpinäkymättömyys, intentionaalisen toiminnan motivoimattomuus ja arkipäiväisyys sekä suspensen puuttuminen luovat mahdollisuuden käyttää kerronnan analyysissa brechtiläisen teorian käsitteistöä.
Tutkielma on luonteeltaan dialogimainen, siinä asettuvat vastakkain neoformalistinen, muotoon keskittyvä elokuvallinen analyysi ja brechtiläis-bressonilainen sisältöä ja merkitystä painottava ajattelu.
Asiasanat: neoformalistinen elokuvateoria, klassinen kuvakerronta, tyylikeskeinen kerronta, kaksoiskausaalirakenne, motivaatioiden neliyhteys, Brechtin teatteriteoria, historioiva kerronta, vieraannuttaminen, roolihahmon ambivalenssi, eeppisyys.
Badlands on rakenteeltaan episodimainen ja sen tarina sijoittuu simultaanisti elokuvan tapahtuma-aikaan ja sen jälkeiseen muistelun aikaan. Kuvakerronnan lineaarista kertomusta kehystää äänikertomus, jossa elokuvan päähenkilö muistelee tapahtunutta samalla kun kuva kertoo siitä. Badlandsin kerronnassa on neoformalistisen teorian klassisen kuvakerronnan luokkaan kuuluvia piirteitä. Toisaalta sen kaksinkertainen kerronnallinen rakenne, kuva- ja äänimaailman runollisuus ja kerronnan pysäyttävät montaasijaksot etäännyttävät katsomiskokemuksen päähenkilöiden kohtaloon eläytyvästä tulkinnasta. Elokuvan kuva- ja äänikerronnan välinen jännite, klassisesta kerronnasta poikkeava hahmojen psykologinen läpinäkymättömyys, intentionaalisen toiminnan motivoimattomuus ja arkipäiväisyys sekä suspensen puuttuminen luovat mahdollisuuden käyttää kerronnan analyysissa brechtiläisen teorian käsitteistöä.
Tutkielma on luonteeltaan dialogimainen, siinä asettuvat vastakkain neoformalistinen, muotoon keskittyvä elokuvallinen analyysi ja brechtiläis-bressonilainen sisältöä ja merkitystä painottava ajattelu.
Asiasanat: neoformalistinen elokuvateoria, klassinen kuvakerronta, tyylikeskeinen kerronta, kaksoiskausaalirakenne, motivaatioiden neliyhteys, Brechtin teatteriteoria, historioiva kerronta, vieraannuttaminen, roolihahmon ambivalenssi, eeppisyys.