Kotitalousvähennys

Abstract

Kotitalousvähennys otettiin käyttöön alueellisena kokeiluna Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänien alueella lokakuun alussa vuonna 1997. Kokeilun tavoitteena oli selvittää, miten valtion tuloverosta tehtävä vähennys vaikuttaa kotitaloudessa tehtävän työn kysyntään ja tarjontaan. Kokeilun kestoa jatkettiin aina vuoden 2000 loppuun asti. Kokeilusta saatujen kokemusten perusteella kotitalousvähennys laajennettiin koskemaan koko maata vuoden 2001 alusta alkaen.

Nykyisellään kotitalousvähennyksestä säädetään tuloverolain 127 a-c §:ssä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää kotitalousvähennykselle tuloverolaissa asetettuja edellytyksiä ja vähennyksen edellytyksiin liittyviä tulkintatilanteita. Tältä osin kyse on oikeusdogmaattisesta tutkimuksesta. Vähennyksen edellytyksien tulkinnan osalta tärkeimpiä lähteitä ovat olleet lain esityöt. Lain esitöiden ohella olen hyödyntänyt tutkimuksen lähteenä myös Verohallituksen kotitalousvähennyksestä antamaa ohjeistusta sekä kotitalousvähennykseen liittyvää oikeuskäytäntöä.

Tutkimuksessa olen vähennyksen edellytyksien ohella pyrkinyt myös selvittämään, millaisen verotuen julkinen sektori myöntää kotitalouksille kotitalousvähennyksen muodossa. Kotitalousvähennykseen on liitetty sen käyttöönotosta lähtien erilaisia työllisyyteen ja harmaan talouden kitkemiseen liittyviä tavoitteita. Vähennyksen on toivottu edistävän kotitalouksien työllistämismahdollisuuksia, vähentävän pimeän työn teettämistä kotitalouksissa sekä kannustavan ihmisiä pienyrittäjyyteen. Kotitalousvähennys on verotuen muotona osoittautunut varsin toimivaksi järjestelyksi. Vähennyksen toteutuneita vaikutuksia käsittelevät tutkimukset osoittavat, että kotitalouksille myönnettävä verotuki on ohjausvaikutukseltaan tehokas. Vähennyksen toteutuneet vaikutukset ovat olleet vähennykselle asetettujen tavoitteiden suuntaisia. Näin ollen kotitalousvähennyksen kohdalla tehtyä poikkeusta verotuksen neutraalisuudesta voidaan pitää perusteltuna.

Vaikka kotitalousvähennyksen asema yhteiskuntapoliittisesti onkin hyvin perusteltu, vähennyksen rooli on kuitenkin ongelmallinen tarkasteltaessa sitä verojärjestelmän yhtenäisyyden ja tietynlaisen johdonmukaisuuden kannalta. Kotitalousvähennys on rakenteeltaan monimutkainen ja vähennykseen tarvittavien tietojen määrä laaja. Kotitalousvähennys muodostaa myös selkeän poikkeuksen menojen vähennyskelpoisuuden pääsäännöstä. Kotitalousvähennykseen oikeuttavat kustannukset ovat luonteeltaan elantomenoja, joiden vähentäminen verotuksessa ei perinteisesti ole ollut mahdollista. Koska kotitalousvähennykseen on lähtökohtaisesti oikeus kaikilla luonnollisilla henkilöillä, poikkeusta menojen vähennyskelpoisuuden pääsäännöstä voidaan pitää merkittävänä.