ISISTÄ MAKAAJIKSI JA ELATUSVELVOLLISIKSI - Avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia koskeneen asetusehdotuksen 1913 ja lain 1922 valmistelu Suomen valtiopäivillä
RIIPINEN, ANNE (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RIIPINEN, ANNE
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-13Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia koskeneen lain valmisteluprosessia Suomen valtiopäivillä vuosina 1913 ja 1921 ja selvittää, mitkä seikat vaikuttivat vuoden 1913 asetusehdotuksen ja vuoden 1922 lain sisältöihin. Tutkielma keskittyy pääosin näillä valtiopäivillä käytyihin keskusteluihin, joiden pohjalta selvitetään poliittisten puolueiden ja kansanedustajien näkemyksiä, tavoitteita, arvoja ja asenteita. Tutkittavaa aihetta käsitellään ensin 1800-luvun lopun arvomaailmaan liittyvässä viitekehyksessä. Toiseksi selvitetään 1800–1900-luvun taitteen murrosvaiheen arvojen ja siveellisyyskäsitysten mahdollisia vaikutuksia 1900-luvun alun valtiopäiväkeskusteluun ja lainsäädännöstä käytyyn keskusteluun sekä lopulta asetusehdotuksen ja lain sisältöihin.
Tutkimuslähteet koostuvat valtiopäivillä käsitellyistä asiakirjoista: aloitteista, valiokuntien mietinnöistä, keskustelupöytäkirjoista ja lainvalmistelukuntien ehdotuksista. Pöytäkirjoista ja aikalaiskirjallisuudesta haetaan taustatietoja lainvalmistelulle.
Aviottoman lapsen syntyminen oli yleistä maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Ongelmana ilmiö alettiin kokea yhteiskunnan taloudellissosiaalisen kehityksen kiihtyessä ja kaupungistumisen alkaessa 1800-luvun lopulla. Aviottomat lapset nähtiin yhä enemmän sosiaalisina, taloudellisina ja moraalisina taakkoina ja uhkana yhteiskunnalle. Ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan jo 1860–70-luvuilla talonpoikaissäädyn aloitteesta ja 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä pappissäädyn aloitteesta. Molemmat säädyt esittivät valtiopäiville korjausehdotuksia aviottomien lasten oikeudelliseen asemaan.
Aviottomia lapsia koskeneen lain uudistamiseen tähdännyt valtiopäiväkeskustelu käytiin vuosina 1913 ja 1921. Se keskittyi enimmäkseen oikeiston ja vasemmiston kiistelyyn aviottomaan syntymään liittyneistä moraalisista ja taloudellisista ongelmista. Oikeisto koki aviottoman lapsen ja hänen äitinsä moraalisena ja taloudellisena uhkana avioliittoinstituutiolle ja perheelle. Aviottoman lapsen elämän ja oikeudellisen aseman parantamiseksi kaavaillut parannusehdotukset saivat oikeiston vastustamaan pitkälle vietyjä lakiuudistuksia. Vasemmisto puolestaan kannatti aviottomien ja aviolasten lasten tasavertaista kohtelua. Se tähtäsi aviottomien lasten elinolojen konkreettiseen parantamiseen.
Vuonna 1913 vasemmisto sai liberaalin porvariston tuella aikaiseksi modernin asetusehdotuksen aviottomia lapsia varten. Asetusehdotus jäi kuitenkin vahvistamatta. Kansalaissodan jälkeen, syksyllä 1918, hallitus halusi kuitenkin korvata vuoden 1913 asetusehdotuksen uudella lailla. Laki tuli voimaan vuonna 1922. Kansalaissodan jälkeen valtaan nousseen oikeiston tavoitteena oli eheyttää poliittisesti ja henkisesti rikkoutunut kansakunta. Rauhoittaakseen yhteiskuntaa oikeisto ryhtyi uudistamaan sosiaalilainsäädäntöä. Aviottomien lasten aseman korjaaminen kuului olennaisena osana tähän toimintaan. Edustivathan lapset sitä työväenliikkeen nousevaa osaa, jonka aiheuttamat ongelmat piti ehkäistä ennalta ennen kuin ne radikalisoituivat. Sodan jälkeen poliittisesti kireä ja konservatiivinen ilmapiiri vaikutti lain sisältöön. Kirkon arvovallalla uudessa laissa palautettiin 1800-luvun lopun sääty-yhteiskunnan moraaliset ja taloudelliset arvot. Samalla estettiin omaisuuden siirtyminen perheiden ja sukujen ulkopuolelle. Näin ehkäistiin säätykierto. Laki palautti aviottoman lapsen aseman 1800-luvulle, eikä aviottomien lasten elämään saatu konkreettista parannusta aikaan. Aviottoman lapsen oikeudellinen asema jäi täysin miehen tahdosta riippuvaiseksi. Aviottomasta lapsesta tuli tavallaan kansalaissodan häviäjäpuolen sijaiskärsijä.
Asiasanat: avioton lapsi, valtiopäivät,lainsäädäntö
Tutkimuslähteet koostuvat valtiopäivillä käsitellyistä asiakirjoista: aloitteista, valiokuntien mietinnöistä, keskustelupöytäkirjoista ja lainvalmistelukuntien ehdotuksista. Pöytäkirjoista ja aikalaiskirjallisuudesta haetaan taustatietoja lainvalmistelulle.
Aviottoman lapsen syntyminen oli yleistä maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Ongelmana ilmiö alettiin kokea yhteiskunnan taloudellissosiaalisen kehityksen kiihtyessä ja kaupungistumisen alkaessa 1800-luvun lopulla. Aviottomat lapset nähtiin yhä enemmän sosiaalisina, taloudellisina ja moraalisina taakkoina ja uhkana yhteiskunnalle. Ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan jo 1860–70-luvuilla talonpoikaissäädyn aloitteesta ja 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä pappissäädyn aloitteesta. Molemmat säädyt esittivät valtiopäiville korjausehdotuksia aviottomien lasten oikeudelliseen asemaan.
Aviottomia lapsia koskeneen lain uudistamiseen tähdännyt valtiopäiväkeskustelu käytiin vuosina 1913 ja 1921. Se keskittyi enimmäkseen oikeiston ja vasemmiston kiistelyyn aviottomaan syntymään liittyneistä moraalisista ja taloudellisista ongelmista. Oikeisto koki aviottoman lapsen ja hänen äitinsä moraalisena ja taloudellisena uhkana avioliittoinstituutiolle ja perheelle. Aviottoman lapsen elämän ja oikeudellisen aseman parantamiseksi kaavaillut parannusehdotukset saivat oikeiston vastustamaan pitkälle vietyjä lakiuudistuksia. Vasemmisto puolestaan kannatti aviottomien ja aviolasten lasten tasavertaista kohtelua. Se tähtäsi aviottomien lasten elinolojen konkreettiseen parantamiseen.
Vuonna 1913 vasemmisto sai liberaalin porvariston tuella aikaiseksi modernin asetusehdotuksen aviottomia lapsia varten. Asetusehdotus jäi kuitenkin vahvistamatta. Kansalaissodan jälkeen, syksyllä 1918, hallitus halusi kuitenkin korvata vuoden 1913 asetusehdotuksen uudella lailla. Laki tuli voimaan vuonna 1922. Kansalaissodan jälkeen valtaan nousseen oikeiston tavoitteena oli eheyttää poliittisesti ja henkisesti rikkoutunut kansakunta. Rauhoittaakseen yhteiskuntaa oikeisto ryhtyi uudistamaan sosiaalilainsäädäntöä. Aviottomien lasten aseman korjaaminen kuului olennaisena osana tähän toimintaan. Edustivathan lapset sitä työväenliikkeen nousevaa osaa, jonka aiheuttamat ongelmat piti ehkäistä ennalta ennen kuin ne radikalisoituivat. Sodan jälkeen poliittisesti kireä ja konservatiivinen ilmapiiri vaikutti lain sisältöön. Kirkon arvovallalla uudessa laissa palautettiin 1800-luvun lopun sääty-yhteiskunnan moraaliset ja taloudelliset arvot. Samalla estettiin omaisuuden siirtyminen perheiden ja sukujen ulkopuolelle. Näin ehkäistiin säätykierto. Laki palautti aviottoman lapsen aseman 1800-luvulle, eikä aviottomien lasten elämään saatu konkreettista parannusta aikaan. Aviottoman lapsen oikeudellinen asema jäi täysin miehen tahdosta riippuvaiseksi. Aviottomasta lapsesta tuli tavallaan kansalaissodan häviäjäpuolen sijaiskärsijä.
Asiasanat: avioton lapsi, valtiopäivät,lainsäädäntö