Vastuun sukupuolistuminen suomalaisissa parisuhdeoppaissa

Abstract

Parisuhde ja sen moraaliset linjanvedot ovat aihe, joka herättää paljon mielenkiintoa julkisessa keskustelussa, etenkin viihteellisemmässä mediassa. Suomessa on ilmestynyt viime vuosina paljon parisuhdeopaskirjallisuutta, mikä heijastaa aiheeseen kohdistuvaa kiinnostusta. Tämän tutkielman aiheena on vastuun ja muuttumisvaatimusten sukupuolistunut tuottaminen suomalaisissa parisuhdeoppaissa. Käsittelen sitä, millaista kuvaa sukupuolesta ja vastuusta parisuhdeoppaissa rakennetaan, ja millaisin kielellisin keinoin niitä tuotetaan.

Viitekehyksenä työssäni on kriittinen diskurssianalyysi Norman Faircloughin kehittämässä muodossa. Lähestymistavassa on keskeistä luonnollistuneiden puhetapojen kyseenalaistaminen ja purkaminen sekä tekstiin kätkeytyvien ideologioiden nostaminen päivänvaloon. Analysoin aineistostani siihen kätkeytyviä presuppositioita eli esioletuksia. Tutkin aineistoani myös ns. transitiivisuussysteemin ja siihen kuuluvien prosessityyppien, pragmaattisen modaalisuuden sekä fokalisaation kannalta.

Analyysissa käy ilmi, että parisuhteen vastuuta tuotetaan opaskirjoissa sukupuolittuneesti monenlaisin kielellisin keinoin. Erotin kaksi diskursiivista reittiä, jotka luonnollistavat vastuun asettumista enemmän naisten harteille: ”Moraalinen” reitti muodostuu erilaisista tavoista implikoida sellaista käsitystä, että miehet parisuhteen osapuolina ovat jo valmiiksi lähempänä parisuhdeoppaiden ihanteita. ”Pragmaattinen” reitti johtaa vastuun sukupuolistumiseen siten, että miehet konstruoidaan vähemmän kykeneviksi muuttumiseen, jolloin muutosvaatimukset kohdistuvat naiseen joustavammaksi konstruoituna osapuolena.

Asiasanat: vastuu, parisuhde, sukupuoli, parisuhdeoppaat