Rol' interferencii v sočineniâah, napisannyh finskimi gimnazistami na vypusknom èkzamene po russkomu âzyku / Interferenssin rooli suomalaisabiturienttien venäjän ylioppilaskoeaineissa
PIETILÄ, KAISA (2008)
PIETILÄ, KAISA
2008
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18903
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18903
Tiivistelmä
Suomalaiset pelkäävät yleensä tekevänsä virheitä käyttäessään vierasta kieltä. Virheet kuuluvat kuitenkin luonnollisena osana kielen oppimiseen, eikä niitä suinkaan tarvitsisi arastella. Virheiden alkuperää on usein hankala selvittää, mutta niiden syntymekanismista voidaan silti tehdä olettamuksia ja hyvin luotettaviakin johtopäätöksiä. Tässä työssä tutkin suomalaisten abiturienttien tekemiä virheitä venäjän lyhyen oppimäärän ylioppilaskoeaineissa ja keskityn erityisesti ottamaan selvää siitä, kuinka suuri rooli interferenssillä (kieltenvälisellä ja kohdekielen sisäisellä negatiivisella vaikutuksella) on virheiden synnyssä. Hypoteesini on, että suomen kielen negatiivinen vaikutus on suurin virhelähde kolme vuotta venäjää opiskelleiden abiturienttien kirjoitelmissa.
Työssäni tarkastelen aluksi kielen oppimista, keskeisiä käsitteitä sekä interferenssin luonnetta kielitieteellisenä ja psykolingvistisenä ilmiönä. Tämän jälkeen esittelen työni tärkeimmät lähteet, Avram Karlinskin luokituksen kieltenvälisen interferenssin osalta sekä J. Dešerievan esityksen kielensisäisen interferenssin eri muodoista. Käsittelen myös virheanalyysia, jolla on keskeinen osa työni empiirisessä vaiheessa.
Työni empiirisessä osassa analysoin aluksi suomen kielen interferenssistä johtuvia virheitä ja osoitan, että produktiivisin virhelähde on ns. alidifferentiaatio niin morfologian, sanaston kuin oikeinkirjoituksenkin osalta. Käsittelen ortografisesta interferenssistä johtuvat oikeinkirjoitusvirheet omana ongelmakokonaisuutenaan, vaikka näitä virheitä ei interferenssiteoriassa yleensä erilliseksi ryhmäksi eroteta. Kielensisäinen eli venäjästä johtuva interferenssi on aineistossa oletettua merkittävämpi virhelähde. Erityisesti väärä analogia aiheuttaa melkoisesti ongelmia suomalaisille abiturienteille. Tämä saattaa johtua siitä, että kolme vuotta venäjää opiskelleet abiturientit osaavat kielen perusteet jo sen verran hyvin, että ovat alkaneet testata kielen sääntöjä ja kenties lisäksi luoda omia sääntöjä kohdekielen käyttöön liittyen. Empiirisen analyysin lopuksi esittelen vielä muita mahdollisia virhelähteitä ja analysoin aineistossa esiintyneitä kieliopillisia virheitä myös niiden perusteella. Tämä suppeampi analyysi osoittaa, miten hankala tehtävä virhelähteen määrittely voi olla. Virheeseen voi olla monia syitä, jotka vaikuttavat yhtäaikaisesti.
Tutkimuksessani nousi esiin kolme keskeistä virheryhmää, jotka eivät olleet mitenkään riippuvaisia virhelähteestä: 1) taivuttamatta jättäminen, 2) eri muotojen sekoittaminen toisiinsa ja 3) uusien, kohdekielestä puuttuvien muotojen luominen. Tutkimus vahvisti hypoteesini siitä, että lähdekieli on suurin virhelähde, mutta miltei yhtä merkittävässä roolissa oli kielensisäinen interferenssi.
Avainsanat: virheanalyysi, interferenssi, suomen kieli, venäjän kieli, kielen oppiminen
Työssäni tarkastelen aluksi kielen oppimista, keskeisiä käsitteitä sekä interferenssin luonnetta kielitieteellisenä ja psykolingvistisenä ilmiönä. Tämän jälkeen esittelen työni tärkeimmät lähteet, Avram Karlinskin luokituksen kieltenvälisen interferenssin osalta sekä J. Dešerievan esityksen kielensisäisen interferenssin eri muodoista. Käsittelen myös virheanalyysia, jolla on keskeinen osa työni empiirisessä vaiheessa.
Työni empiirisessä osassa analysoin aluksi suomen kielen interferenssistä johtuvia virheitä ja osoitan, että produktiivisin virhelähde on ns. alidifferentiaatio niin morfologian, sanaston kuin oikeinkirjoituksenkin osalta. Käsittelen ortografisesta interferenssistä johtuvat oikeinkirjoitusvirheet omana ongelmakokonaisuutenaan, vaikka näitä virheitä ei interferenssiteoriassa yleensä erilliseksi ryhmäksi eroteta. Kielensisäinen eli venäjästä johtuva interferenssi on aineistossa oletettua merkittävämpi virhelähde. Erityisesti väärä analogia aiheuttaa melkoisesti ongelmia suomalaisille abiturienteille. Tämä saattaa johtua siitä, että kolme vuotta venäjää opiskelleet abiturientit osaavat kielen perusteet jo sen verran hyvin, että ovat alkaneet testata kielen sääntöjä ja kenties lisäksi luoda omia sääntöjä kohdekielen käyttöön liittyen. Empiirisen analyysin lopuksi esittelen vielä muita mahdollisia virhelähteitä ja analysoin aineistossa esiintyneitä kieliopillisia virheitä myös niiden perusteella. Tämä suppeampi analyysi osoittaa, miten hankala tehtävä virhelähteen määrittely voi olla. Virheeseen voi olla monia syitä, jotka vaikuttavat yhtäaikaisesti.
Tutkimuksessani nousi esiin kolme keskeistä virheryhmää, jotka eivät olleet mitenkään riippuvaisia virhelähteestä: 1) taivuttamatta jättäminen, 2) eri muotojen sekoittaminen toisiinsa ja 3) uusien, kohdekielestä puuttuvien muotojen luominen. Tutkimus vahvisti hypoteesini siitä, että lähdekieli on suurin virhelähde, mutta miltei yhtä merkittävässä roolissa oli kielensisäinen interferenssi.
Avainsanat: virheanalyysi, interferenssi, suomen kieli, venäjän kieli, kielen oppiminen