Leikki-ikäisten kokema sairaalapelko ja pelon hallinta
IVANOFF, PÄIVI (1997)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
IVANOFF, PÄIVI
1997
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
1997-02-11Tiivistelmä
Hoitotietellistä leikki-ikäisten pelkoihin keskittyvää tutkimusta ei Suomessa ole tehty. Lähinnä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on
tehty hoitotieteellistä tutkimusta eri-ikäisten lasten sairaalapeloista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata leikki-ikäisten lasten
sairaalahoidon aikaisia pelon kokemusksia. Tavoitteena on saada tietoa hoitotyön käytännön kehittämiseksi.Tutkimustehtävänä on kuvata mitä leikki-ikäiset lapset pelkäävät sairaalahoidon aikana ja miten he pyrkivät hallitsemaan pelkojaan.
Tutkimusken lähestymistapa on fenomenologis-eksistentialistinen. Tutkimukseen osallistui yhdeksän leikki-ikäistä lastenosastolla
hoidettavana olevaa lasta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Teemahaastattelun teemat muodostuivat aiempien hoitotieteellisten
tutkimusten, psykologisen kirjallisuuden ja oman lastenhoitotyön kokemuksen perusteella. Aineisto analysoitiin Colaizzin laadullisella
analyysimenetelmällä pyrkien tulkitsemaan lasten pelon kokemuksia.
Tässä tutkimuksessa sairaalahoidon aikaisista pelon kokemuksista erottui kaksi ulottuvuutta: Pelon kohteet ja pyrkimykset pelon hallintaan. Leikki-ikäiset lapset pelkäsivät sairaalassa heille vieraita asioita, kuten tutkimus-, hoito- ja valvontalaitteita sekä hoito- ja tutkimusvälineitä. Lapset pelkäsivät myös mm. fyysistä vahingoittumista ja hylätyksi tulemista. Suurin osa lasten pelon kokemuksista liittyi tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät olleet
läsnä. Vanhempien poissaollessa lapset turvasivat hoitotyöntekijöihin. Hoitotyöntekijän vierelläolo helpotti pelottavan tilanteen läpikäymistä.
Lapset pyrkivät hallistemaan pelkoaan näkyvän käyttäytymisen avulla sekä sisäisellä työskentelyllä.
Lasten sairaalahoidon aikaisten pelkojen tunnistaminen auttaa hoitotyöntekijöitä eläytymään lasten maailmaan. Lapsen maailmaan
eläytyminen mahdollistaa osaltaan lapsen kokemusten ymmärtämisen, mikä on edellytyksenä hyvälle lastenhoitotyölle. Maassamme tarvitaan
lisätutkimusta kaikenikäisten lasten pelon kokemuksista terveydenhuollossa.
tehty hoitotieteellistä tutkimusta eri-ikäisten lasten sairaalapeloista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata leikki-ikäisten lasten
sairaalahoidon aikaisia pelon kokemusksia. Tavoitteena on saada tietoa hoitotyön käytännön kehittämiseksi.Tutkimustehtävänä on kuvata mitä leikki-ikäiset lapset pelkäävät sairaalahoidon aikana ja miten he pyrkivät hallitsemaan pelkojaan.
Tutkimusken lähestymistapa on fenomenologis-eksistentialistinen. Tutkimukseen osallistui yhdeksän leikki-ikäistä lastenosastolla
hoidettavana olevaa lasta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Teemahaastattelun teemat muodostuivat aiempien hoitotieteellisten
tutkimusten, psykologisen kirjallisuuden ja oman lastenhoitotyön kokemuksen perusteella. Aineisto analysoitiin Colaizzin laadullisella
analyysimenetelmällä pyrkien tulkitsemaan lasten pelon kokemuksia.
Tässä tutkimuksessa sairaalahoidon aikaisista pelon kokemuksista erottui kaksi ulottuvuutta: Pelon kohteet ja pyrkimykset pelon hallintaan. Leikki-ikäiset lapset pelkäsivät sairaalassa heille vieraita asioita, kuten tutkimus-, hoito- ja valvontalaitteita sekä hoito- ja tutkimusvälineitä. Lapset pelkäsivät myös mm. fyysistä vahingoittumista ja hylätyksi tulemista. Suurin osa lasten pelon kokemuksista liittyi tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät olleet
läsnä. Vanhempien poissaollessa lapset turvasivat hoitotyöntekijöihin. Hoitotyöntekijän vierelläolo helpotti pelottavan tilanteen läpikäymistä.
Lapset pyrkivät hallistemaan pelkoaan näkyvän käyttäytymisen avulla sekä sisäisellä työskentelyllä.
Lasten sairaalahoidon aikaisten pelkojen tunnistaminen auttaa hoitotyöntekijöitä eläytymään lasten maailmaan. Lapsen maailmaan
eläytyminen mahdollistaa osaltaan lapsen kokemusten ymmärtämisen, mikä on edellytyksenä hyvälle lastenhoitotyölle. Maassamme tarvitaan
lisätutkimusta kaikenikäisten lasten pelon kokemuksista terveydenhuollossa.