Pakko katsoa. Väkivaltaotsikoiden kuvitus Ilta-Sanomien ja Iltalehden lööpeissä vuosina 1985, 1995, 2000, 2005 ja 2006
OVASKAINEN, EMMA (2008)
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18896
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18896
Tiivistelmä
Valokuvat ovat olennainen osa visuaalisuutta korostavan iltapäivälehden ulkoasua. Uutiskuva vie ihmisen tapahtumapaikalle ja tyydyttää uteliaisuutta. Emotionaalisesti koskettavien uutisten kuvat syöpyvät ihmisten mieleen parhaiten. Tästä syystä iltapäivälehtien huomiota herättävät lööpit herättävät myös runsaasti keskustelua. Lööpit ovat lisäksi näkyvä osa jokapäiväistä elämisympäristöä.
Tämä tutkielma selvittää Ilta-Sanomien ja Iltalehden lööppien väkivaltauutisten kuvituksia vuosina 1985, 1995, 2000, 2005 ja 2006. Menetelmänä on sisällön määrällinen ja laadullinen analyysi.
Määrällisessä osiossa erittelen tilastollisesti, minkälaisia kuvatyyppejä lööppien kuvitukset ovat väkivaltauutisten kohdalla suosineet. Lisäksi se antaa tietoa kuvissa esiintyvästä väkivallasta. Laadullisessa kehysanalyysissä luonnehdin väkivallan esittämisen traditiota ja käytäntöjä iltapäivälehtien lööpeissä. Tutkimuksen määrällisen osion keskeinen tulos on, että varsinaista väkivaltaa tai sen seurauksia lööppien kuvissa on erittäin vähän. Aineistossa on 573 kuvaa, joista kymmenessä prosentissa oli havaittavissa väkivaltaa tai sen uhkaa. Vaikka lööppien visualisoituminen on kiihtynyt ja kuvien määrä on lisääntynyt, väkivallan esittäminen kuvin ei ole raaistunut. Ruumiita tai kuolleita on vain yhdeksässä kuvassa koko aineistossa.
Vaikka varsinaisia väkivaltakuvia aineistossa on vain vähän, laadullisessa kehysanalyysissä nousee esille lööpin dramatiikkaa korostava ilmaisu. Visuaalisen dramatisoinnin kautta varsinaista väkivaltaa sisältämätön kuva voi olla voimakkaasti tunteita herättävä. Henkilökuvien määrä korostuu aineistossa. Tutkimusjaksolla niiden määrä on yli kolmetoistakertaistunut. Keskimäärin yli puolet lööppien kuvista on henkilökuvia, mutta niiden suhteellinen koko on pieni. Jos tarjolla on uutiskuvaa, se päätyy edelleen suurikokoisena lööppiin.
Tämä tutkielma selvittää Ilta-Sanomien ja Iltalehden lööppien väkivaltauutisten kuvituksia vuosina 1985, 1995, 2000, 2005 ja 2006. Menetelmänä on sisällön määrällinen ja laadullinen analyysi.
Määrällisessä osiossa erittelen tilastollisesti, minkälaisia kuvatyyppejä lööppien kuvitukset ovat väkivaltauutisten kohdalla suosineet. Lisäksi se antaa tietoa kuvissa esiintyvästä väkivallasta. Laadullisessa kehysanalyysissä luonnehdin väkivallan esittämisen traditiota ja käytäntöjä iltapäivälehtien lööpeissä. Tutkimuksen määrällisen osion keskeinen tulos on, että varsinaista väkivaltaa tai sen seurauksia lööppien kuvissa on erittäin vähän. Aineistossa on 573 kuvaa, joista kymmenessä prosentissa oli havaittavissa väkivaltaa tai sen uhkaa. Vaikka lööppien visualisoituminen on kiihtynyt ja kuvien määrä on lisääntynyt, väkivallan esittäminen kuvin ei ole raaistunut. Ruumiita tai kuolleita on vain yhdeksässä kuvassa koko aineistossa.
Vaikka varsinaisia väkivaltakuvia aineistossa on vain vähän, laadullisessa kehysanalyysissä nousee esille lööpin dramatiikkaa korostava ilmaisu. Visuaalisen dramatisoinnin kautta varsinaista väkivaltaa sisältämätön kuva voi olla voimakkaasti tunteita herättävä. Henkilökuvien määrä korostuu aineistossa. Tutkimusjaksolla niiden määrä on yli kolmetoistakertaistunut. Keskimäärin yli puolet lööppien kuvista on henkilökuvia, mutta niiden suhteellinen koko on pieni. Jos tarjolla on uutiskuvaa, se päätyy edelleen suurikokoisena lööppiin.