Mitä järjestöt tekevät mielenterveysjärjestelmässä? - Järjestöjen toiminta suhteessa julkisen sektorin toimintaan
MÄNNIKKÖ, MARI (2008)
2008
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18878
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18878
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen mielenterveysjärjestelmää järjestöjen näkökulmasta. Aineistona on Raha-automaattiyhdistyksen projektirekisterin projektiselosteet, jotka hakusana mielenterveystyö tuotti Ray:n projektirekisteristä. Haku tuotti yhteensä 95 projektiselostetta vuosilta 2000-2005.
Pro gradu -tutkielmani aihe on ajankohtainen erityisesti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ollessa käynnissä. Palveluiden rakennemuutokset ovat alkaneet jo laman aikana rahoituspohjan pienennyttyä ja jatkuvat edelleen. Tutkielmani viitekehys muodostuu tästä kontekstista. Miten mielenterveyspalveluita järjestetään nykyisessä järjestelmässä ja mikä nähdään järjestöjen paikaksi järjestelmässä. Teoria osuudessa tarkastelen myös Suomalaista järjestökenttää omaleimaisine piirteineen ja yleisemmällä tasolla kansalaisyhteiskunnasta käytyä keskustelua. Mielenkiintoisen tästä tutkimuksesta tekee se, että järjestöjen näkökulmasta aihetta ei juuri ole aiemmin tarkasteltu.
Tutkimusmenetelmänä työssä käytetään kvalitatiivista sisällön analyysiä ja pienemmässä mittakaavassa kvantitatiivista sisällön erittelyä. Järjestin aineistoni pää- ja alaluokiksi pohtien tulos osuudes-sa tarkemmin luokkien sisältöä. Sisällön erittelyn keinoin esitän luokkien prosentuaaliset osuudet, joiden avulla tuloksien esittäminen helpottuu ja ymmärrys järjestökentän roolista selkiintyy.
Keskeisimpinä tuloksina aineistosta nousi järjestöjen tuotoksien sijoittuminen hoitoon, tietoon, tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Projektiselosteiden perusteella mielenterveystyönkentällä järjestöt tuottavat eniten hoitopalveluita. Toiseksi suurimman luokan muodostaa tieto. Järjestöt jakavat tietoa, kehittävät uutta, kouluttavat ja kartoittavat tarvetta. Kolmas järjestökentän tehtävä on vapaaehtoisten ja omaisten tukeminen ja neljäs, pienin luokka on ennaltaehkäisy. Toisena kokonaisuutena analyysissä huomioin projektiselosteista ilmenevät perustelut, miksi projektit tulee toteuttaa. Perusteluista esille nousivat rajalliset resurssit, ehkäisy, yhteiskunnassa selviäminen, yhteistyön kehittäminen, palvelua ei ole tarjolla tai sitä on liian vähän, kokemus ja tutkimustulokset ja viimeisenä laitoskierteen katkaisu. Nämä luokat nostavat esille järjestöjen näkemyksen mielenterveysjärjestelmän ongelmakohdista.
Johtopäätöksissä tuon esille Ray:n avustusstrategian päälinjaukset, jotka ovat ennaltaehkäisyn ja heikommassa asemassa olevan väestön painottaminen myönnettäessä avustuksia. Mielenkiintoista on kuitenkin, että omissa tuloksissani ennaltaehkäisevät projektit ovat pienin tuotos hoidollisten muodostaessa suurimman osan järjestöjen tarjonnasta.
Avainsanat: Sosiaali- ja terveysjärjestöt, Raha-automaattiyhdistys, julkinen sektori, mielenterveysjärjestelmä
Pro gradu -tutkielmani aihe on ajankohtainen erityisesti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ollessa käynnissä. Palveluiden rakennemuutokset ovat alkaneet jo laman aikana rahoituspohjan pienennyttyä ja jatkuvat edelleen. Tutkielmani viitekehys muodostuu tästä kontekstista. Miten mielenterveyspalveluita järjestetään nykyisessä järjestelmässä ja mikä nähdään järjestöjen paikaksi järjestelmässä. Teoria osuudessa tarkastelen myös Suomalaista järjestökenttää omaleimaisine piirteineen ja yleisemmällä tasolla kansalaisyhteiskunnasta käytyä keskustelua. Mielenkiintoisen tästä tutkimuksesta tekee se, että järjestöjen näkökulmasta aihetta ei juuri ole aiemmin tarkasteltu.
Tutkimusmenetelmänä työssä käytetään kvalitatiivista sisällön analyysiä ja pienemmässä mittakaavassa kvantitatiivista sisällön erittelyä. Järjestin aineistoni pää- ja alaluokiksi pohtien tulos osuudes-sa tarkemmin luokkien sisältöä. Sisällön erittelyn keinoin esitän luokkien prosentuaaliset osuudet, joiden avulla tuloksien esittäminen helpottuu ja ymmärrys järjestökentän roolista selkiintyy.
Keskeisimpinä tuloksina aineistosta nousi järjestöjen tuotoksien sijoittuminen hoitoon, tietoon, tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Projektiselosteiden perusteella mielenterveystyönkentällä järjestöt tuottavat eniten hoitopalveluita. Toiseksi suurimman luokan muodostaa tieto. Järjestöt jakavat tietoa, kehittävät uutta, kouluttavat ja kartoittavat tarvetta. Kolmas järjestökentän tehtävä on vapaaehtoisten ja omaisten tukeminen ja neljäs, pienin luokka on ennaltaehkäisy. Toisena kokonaisuutena analyysissä huomioin projektiselosteista ilmenevät perustelut, miksi projektit tulee toteuttaa. Perusteluista esille nousivat rajalliset resurssit, ehkäisy, yhteiskunnassa selviäminen, yhteistyön kehittäminen, palvelua ei ole tarjolla tai sitä on liian vähän, kokemus ja tutkimustulokset ja viimeisenä laitoskierteen katkaisu. Nämä luokat nostavat esille järjestöjen näkemyksen mielenterveysjärjestelmän ongelmakohdista.
Johtopäätöksissä tuon esille Ray:n avustusstrategian päälinjaukset, jotka ovat ennaltaehkäisyn ja heikommassa asemassa olevan väestön painottaminen myönnettäessä avustuksia. Mielenkiintoista on kuitenkin, että omissa tuloksissani ennaltaehkäisevät projektit ovat pienin tuotos hoidollisten muodostaessa suurimman osan järjestöjen tarjonnasta.
Avainsanat: Sosiaali- ja terveysjärjestöt, Raha-automaattiyhdistys, julkinen sektori, mielenterveysjärjestelmä