Sosiaalisen turvattomuuden kokemuksia Tampereen eri väestöryhmissä vuosina 1996-2005
LINDSTRÖM, KAURI (2008)
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18843
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18843
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko tamperelaisten sosiaalisen turvattomuuden kokeminen muuttunut vuosina 1996-2005 ja kuinka turvattomuutta koettiin eri väestöryhmissä. Väestöryhmien eroja tarkastellaan pääasiassa vuoden 2005 tilanteen mukaan. Keskeistä tutkimuksessa on myös tarkastella kokemusten mittaamiseen ja niiden ajalliseen vertailuun liittyviä haasteita.
Tutkimusaineisto koostuu vuosien 1996, 1999, 2002 ja 2005 Tampereen terveys- ja sosiaalikyselyjen osa-aineistoista. Kyselyt ovat olleet Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen UKK-instituutilta tilaamia selvityksiä kaupunkilaisten terveyden ja hyvinvoinnin tilasta sekä kehittymisestä. Kyselyiden perusjoukkona on ollut tamperelainen aikuisväestö (15 vuotta täyttäneet) ja otoksen laajuus kunakin vuonna noin 3500.
Vuosina 1996-2005 kyselyissä on ollut sosiaalista turvallisuutta käsittelevä osio. Siinä on tiedusteltu arviota eri ilmiöiden aiheuttamasta turvattomuudesta sekä yleisesti oman elämän turvallisuudesta. Tässä tutkimuksessa koettua sosiaalista turvattomuutta mittaavia osailmiöitä ovat esimerkiksi terveys, toimeentulo-ongelmat, työttömyys, välinpitämättömyys, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen saanti. Aineistoa analysoidaan tilastollisilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimuksessa käytetään esimerkiksi faktorianalyysia, faktoripisteitä ja yksisuuntaista varianssianalyysia.
Tulosten perusteella koettu turvattomuus on varmuudella vähentynyt vuosina 1996-2005 työttömyyden tai sen uhan sekä ihmisten välinpitämättömyyden toisistaan suhteen. Muutosten mittaamisen teki haastavaksi kysymysmuotojen muuttuminen vuosien välillä. Muiden ilmiöiden kohdalla ajallisen vertailun tulokset eivät siten ole yhtä luotettavia. Kiinnostavaa on kuitenkin tarkastella kysymysmuodon merkitystä turvattomuuden kokemiseen sekä sitä, mitkä ilmiöt ovat tutkittavina vuosina olleet ajankohtaisia ja siten esillä myös terveys- ja sosiaalikyselyissä.
Turvattomuuden osailmiöt ryhmiteltiin faktorianalyysilla kolmeen perusulottuvuuteen, joiden suhteen väestöryhmiä tarkasteltiin. Keskimäärin sosiaalisen turvattomuuden kokeminen oli suhteellisen vähäistä, mutta väestöryhmien välillä esiintyi selkeitä jakolinjoja. Turvattomia ryhmiä olivat varsinkin iäkkäät, pitkäaikaissairaat, vähän koulutusta saaneet sekä työttömät. Myös naiset olivat merkitsevästi miehiä huolestuneempia.
Avainsanat: sosiaalinen turvattomuus, kokemusten mittaaminen, hyvinvointitutkimus
Tutkimusaineisto koostuu vuosien 1996, 1999, 2002 ja 2005 Tampereen terveys- ja sosiaalikyselyjen osa-aineistoista. Kyselyt ovat olleet Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen UKK-instituutilta tilaamia selvityksiä kaupunkilaisten terveyden ja hyvinvoinnin tilasta sekä kehittymisestä. Kyselyiden perusjoukkona on ollut tamperelainen aikuisväestö (15 vuotta täyttäneet) ja otoksen laajuus kunakin vuonna noin 3500.
Vuosina 1996-2005 kyselyissä on ollut sosiaalista turvallisuutta käsittelevä osio. Siinä on tiedusteltu arviota eri ilmiöiden aiheuttamasta turvattomuudesta sekä yleisesti oman elämän turvallisuudesta. Tässä tutkimuksessa koettua sosiaalista turvattomuutta mittaavia osailmiöitä ovat esimerkiksi terveys, toimeentulo-ongelmat, työttömyys, välinpitämättömyys, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen saanti. Aineistoa analysoidaan tilastollisilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimuksessa käytetään esimerkiksi faktorianalyysia, faktoripisteitä ja yksisuuntaista varianssianalyysia.
Tulosten perusteella koettu turvattomuus on varmuudella vähentynyt vuosina 1996-2005 työttömyyden tai sen uhan sekä ihmisten välinpitämättömyyden toisistaan suhteen. Muutosten mittaamisen teki haastavaksi kysymysmuotojen muuttuminen vuosien välillä. Muiden ilmiöiden kohdalla ajallisen vertailun tulokset eivät siten ole yhtä luotettavia. Kiinnostavaa on kuitenkin tarkastella kysymysmuodon merkitystä turvattomuuden kokemiseen sekä sitä, mitkä ilmiöt ovat tutkittavina vuosina olleet ajankohtaisia ja siten esillä myös terveys- ja sosiaalikyselyissä.
Turvattomuuden osailmiöt ryhmiteltiin faktorianalyysilla kolmeen perusulottuvuuteen, joiden suhteen väestöryhmiä tarkasteltiin. Keskimäärin sosiaalisen turvattomuuden kokeminen oli suhteellisen vähäistä, mutta väestöryhmien välillä esiintyi selkeitä jakolinjoja. Turvattomia ryhmiä olivat varsinkin iäkkäät, pitkäaikaissairaat, vähän koulutusta saaneet sekä työttömät. Myös naiset olivat merkitsevästi miehiä huolestuneempia.
Avainsanat: sosiaalinen turvattomuus, kokemusten mittaaminen, hyvinvointitutkimus