Amerikkalainen demokratia ja sen viholliset - Yhdysvaltojen uuskonservatiivien käsitys demokratiasta

Abstract

Tutkielman aiheena on Yhdysvaltojen uuskonservatiivien käsitys demokratiasta. Tutkimus perustui kuuden tunnetun uuskonservatiivin kirjoituksiin, joissa käsiteltiin demokratiaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimus oli luonteeltaan empiirinen, jossa analysoitiin uuskonservatiivien kirjoituksia historiallisina teksteinä. Analyysi ja tulkinnat perustuivat Quentin Skinnerin ja Markku Hyrkkäsen metodeille. Molempien metodien keskeisenä ideana on pyrkimys nähdä asiat niin pitkälle kuin mahdollista tutkittavien omin silmin. Tässä tapauksessa tutkijan tehtävänä oli käsittää se, miten Yhdysvaltojen uuskonservatiivit ovat käsittäneet sanan demokratia.

Uuskonservatiivien demokratiakäsitys osoittautui täysin kaksijakoiseksi. He erottelivat demokraattisen järjestelmän demokraattisesta hengestä ja asettivat ne toisiaan vastaan. Järjestelmän tasolla he osoittautuivat monessa suhteessa perinteisiksi republikaaneiksi, jotka kannattivat esimerkiksi valtion sääntelystä vapaata markkinataloutta ja vahvaa paikallishallintoa. He hyväksyivät kaikki demokratian perusinstituutiot eivätkä esittäneet mitään vaatimuksia Yhdysvaltojen perustuslain muuttamisesta.

Uuskonservatiivit kuitenkin katsoivat, että nämä instituutiot, samalla kuin ne ovat osa demokratiaa, myös tuottavat sille potentiaalisen ongelman. Kyse on siitä, että demokratian instituutiot ovat lähtökohtaisesti liberaaleja. Ne eivät aseta sen paremmin ihmisiä kuin ihmisten käsityksiä ja elämäntapoja mihinkään järjestykseen. Niinpä demokratia tarvitsee toimiakseen vastavoimaksi hierarkkisen ja antiliberaalin kulttuurin, joka tekee selkeitä erotteluja niin moraalin, elämäntapojen kuin ihmisten kyvykkyyden osalta. Tämä kulttuuri kuuluu samalla tavalla demokratian käsitteeseen kuin itse demokraattiset instituutiotkin.

Lopputuloksena syntyy näkemys, että demokratia toimiakseen ja säilyäkseen edellyttää, että yhteiskunnan paremmat jäsenet todellisuudessa hallitsevat kaikilla yhteiskunnan elämänalueilla. Kansalaisten tulee lisäksi olla elämäntavoiltaan ja käsityksiltään varsin homogeenisiä ja heidän tulee käyttää vapauksiaan eliittien opastuksella ja hyväksyä niiden olemassaolo demokratialle välttämättömänä asiana. Mitään tälle vastakkaista käsitystä tai ideologiaa ei demokratiassa voida hyväksyä. Liberaalit eliitit eivät tule kyseeseen, koska liberalismi on väärä ideologia. Perinteisten konservatiivien ongelmana taas on, etteivät he ymmärrä aktiivisesti pyrkiä ideologiseen herruuteen. Ideologinen herruus vaatii aktiivista hallinnointia kaikilla muilla elämänalueilla paitsi taloudessa ja siksi uuskonservatiivit eivät pelkää valtion kasvua samalla tapaa kuin perinteiset konservatiivit. Tämä käsitys samanhenkistä kansalaisista ja heitä kouluttavasta eliitistä vei uuskonservatiivit hyvin lähelle Carl Schmittin näkemystä demokratiasta. Schmittistä uuskonservatiivit poikkeavat siinä, että he sitoutuneet demokraattisiin instituutioihin. Antiliberaali kulttuuri toimii siten liberaalidemokraattisen järjestelmän asettamien rajojen sisällä.

Asiasanat: Yhdysvallat, uuskonservatismi, demokratia