”Vihreää vai punaista”. Tampereen vasemmiston osallistuminen paikalliseen ympäristökeskusteluun 1950-luvulta 1990-luvulle

Abstract

Työni käsittelee Tampereen vasemmiston – SKDL:n ja SKP:n – osallistumista paikalliseen ympäristökeskusteluun 1950-luvulta 1990-luvulle. Näin ollen tutkimukseni keskiöön nousee vasemmiston ympäristöpoliittinen argumentaatio ja ympäristöajattelu. Tarkoituksena on selvittää miten vasemmisto argumentoi ja miten nämä argumentit kuvaavat vasemmiston suhtautumista ympäristökysymyksiin ja/tai poliittisiin vastustajiin, eli lähinnä SDP:n ja Kokoomuksen muodostamaan aseveliakseliin.

Lähestyn tutkimusongelmaa ja -kysymyksiä viiden tapauksen kautta, jotka herättivät keskustelua paikallisista ympäristömuutoksista. Nämä tapaukset ovat moottoritiesuunnitelma Pyynikin harjun läpi, Verkatehtaan keskustatontin purkamiseen liittynyt tapaus, Kauppahallin virastotalon suojelukiista ja Epilän voimalahanke sekä Tampellan alueen saneeraukseen liittynyt kamppailu. Tapaukset valikoituivat aiempien tutkimusten pohjalta, joista kävi ilmi, että nämä tapaukset ovat herättäneet riittävästi paikallista keskustelua ympäristön tilasta. Samalla näissä tapauksissa on vaihtelevuutta, ja ne ajoittuvat riittävän pitkälle aikavälille, jotta ympäristötietoisuuden kehitys ja muutos aina 1960-luvulta 1990-luvulle kattaa käsitellyt tapahtumat. Aluksi selvitin kunkin tapauksen tapahtumahistoriat, jonka jälkeen nostin keskeiset kohdat tarkemman analyysin kohteeksi.

Vaikkei tutkimukseni suoranaisesti ole perinteistä ympäristöhistoriaa, niin ympäristöhistoriaa voidaan kuitenkin pitää väljänä näkökulmana työlleni. Tutkiessani Tampereen vasemmiston osallistumista paikalliseen ympäristökeskusteluun, ja vasemmiston ympäristöön liittyvää argumentaatiota, sekä argumenttien rakenteita ja syitä, tutkimukseni keskeisimmäksi näkökulmaksi nousee ympäristöpoliittisen argumentaation historia. Myös ympäristöpolitiikan historia on keskeisenä näkökulmana tutkimuksessani.

Laadullinen tutkimus ja diskurssianalyysi kietoutuvat menetelminä yhteen ja pyrin niiden avulla jäsentämään työtäni. Koska keskiössä on vasemmiston argumentaatio, niin syvempään analyysiin ja argumenttien kiinnittämiseen laajempiin puhetapoihin tarvitaan edellisten lisäksi täsmällisempää analyyttistä työvälinettä – policy-argumenttia. Pyrin edellä mainittujen menetelmien ja työvälineiden avulla analysoimaan ja jäsentämään vasemmiston argumentaatiota, sen rakennetta ja taustalta löytyviä mahdollisia syitä. Nostan käsiteltävästä aineistosta – lehdistö ja asiakirja-aineisto – esiin mahdollisesti toistuvia ja muuttuvia diskursseja ja teemoja.

Lähtökohtaisesti tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka ”vihreää” tai ”punaista” vasemmiston osallistuminen paikalliseen ympäristökeskusteluun oli. Pitkä aikarajaus muodostui käsiteltävistä tapauksista, jolloin ympäristötietoisuuden herääminen, vakiintuminen ja muuntuminen oli mahdollista ottaa huomioon. Vasemmisto kuului pitkään oppositioon, josta käsin se argumentoi ja osallistui keskusteluun. Ympäristönäkökulma ei noussut missään vaiheessa määräävimpään asemaan argumentaatiossa. Vasemmisto korosti kuitenkin myös kaupunkikuvallisia, rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja sekä nosti esiin jo varhaisessa vaiheessa maakaasun saasteettomampana vaihtoehtona uuden lämpövoimalan polttoaineeksi. Myös työllisyys- ja asuntopoliittiset näkökulmat saivat vahvan roolin argumentaatiossa. Keskeisimmän kritiikin kohteeksi joutui paikallinen aseveliakseli ja hallintokulttuurin kypsymättömyys sekä yleinen kapitalistinen yhteiskunta ja taloudellisuuden painottaminen. Vasemmisto toimi ympäristön puolesta aseveliakselia vastaan, mutta en määrittelisi vasemmiston poliittista toimintaa erityisen ”vihreäksi” tai ”punaiseksi” – se oli niitä molempia.