"Mikä sopis tähän?" - Musiikillinen improvisaatio peruskoulun alakoulun musiikinopetuksessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa peruskoulun alakoulun musiikinopetuksessa ilmenevästä musiikillisesta improvisaatiosta sekä arvioida musiikillisen improvisaation asemaa suomalaisen peruskoulun alakoulun musiikinopetuksessa. Tutkin musiikkia opettavien luokanopettajien käytännön kokemuksia improvisaatiomenetelmien käytöstä ja musiikin opetuksesta yleensä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelujen toimiessa empiirisen aineiston keruumenetelmänä. Haastatteluihin osallistui neljä musiikkia opettavaa luokanopettajaa erään länsisuomalaisen kaupungin kouluista. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä analyysiä ja tulosten tarkastelu noudatti perinteistä teorian ja empirian vuoropuhelua.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kouluopetuksessa toteutettava musiikillinen improvisaatio on voimakkaasti yhteydessä niin opettajan, kuin oppilaankin aikaisempiin kokemuksiin musiikillisesta improvisaatiosta. Näillä kokemuksilla on myös yhteys siihen, koetaanko improvisaatiomenetelmien käyttö myönteisenä vai kielteisenä asiana. Improvisaatiokokemuksilla on myös yhteys kouluympäristössä toteutettavan improvisaation laatuun, sillä improvisaatio muotoutuu yksilön aikaisempien tietorakenteiden pohjalta. Kouluopetuksessa syntyvät improvisoidut tuotokset liittyvät pitkälti valmiin materiaalin, esimerkiksi näytelmän tai musiikkikappaleen jalostamiseen. Toisissa tuotoksissa improvisaation pohjana ovat valmiit kappaleet, joihin improvisoidaan instrumentaalimusiikkia tai tanssia. Instrumentit toimivat musiikillisen keksinnän tukena kouluopetuksessa. Opettajien kokemusten mukaan uudet hienot instrumentit herättävät usein lasten motivaation ja myönteisyyden musiikin oppimista kohtaan. Lapsen hallitessa jonkun instrumentin helpottuu tämän instrumentin kanssa operointi antaen samalla mahdollisuuden myös improvisoinnille.

Kouluopetuksessa musiikkia opettavat luokanopettajat kokevat ajanpuutteen ongelmallisena asiana improvisaatiomenetelmien käytön kannalta. Ajanpuute johtuu opettajien mukaan siitä, että opetussuunnitelmassa mainittuja muita oppisisältöjä ja juhliin valmistettavien esitysten harjoittelua pidetään musiikillista keksintää tärkeämpinä. Improvisaatiomenetelmien käyttöä rajoittavia tekijöitä ovat ajanpuutteen lisäksi instrumenttien puute sekä musiikinopettajan kielteinen suhtautuminen improvisaatiomenetelmien käyttöä kohtaan. Luovassa opetustilanteessa tai improvisaatiomenetelmien käytön yhteydessä luokkatilanteella on taipumus muuntua automaattisesti opettajajohtoisesta oppilasjohtoiseksi. Opettajien suhtautuminen tähän ristiriitaisuuksia sisältävään ilmiöön vaihtelee paljon ja tämän ilmiön voidaan nähdä heijastavan myös erilaisia käyttäytymisnormeja sisältävässä kouluympäristössä tapahtuvan perinteisen opetuksen ja tavanomaisesta poikkeavaa käyttäytymistä edellyttävän luovuuteen kasvattamisen välistä ristiriitaisuutta. Improvisaatiomenetelmien käytön asema on näin ollen riippuvainen kentällä toimivan opettajan persoonallisuudesta ja siitä, miten tämä suhtautuu edellä mainittuihin tekijöihin.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää pohdittaessa musiikinopetuksen järjestämistä koskevaa opetussuunnitelmatyötä ja luovan toiminnan merkitystä peruskoulun alakoulun musiikinopetuksessa. Lisäksi tutkimus avaa näkökulmia improvisaatiomenetelmien käyttöä koskevalle jatkotutkimukselle.

Avainsanat: Musiikillinen improvisaatio, improvisaatiomenetelmät, luovuus, luovuuskasvatus, musiikinopetus