Sukulaissiteiden lujittamista ja kulttuuriin puettua politiikkaa. Suomen vuonna 1937 Unkarin ja Viron kanssa solmimien kulttuurisopimusten synty ja toteutus
KIHO, JUKKA (2008)
KIHO, JUKKA
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18798
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18798
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen syksyllä 1937 solmimia bilateraalisia sopimuksia henkisestä yhteistyöstä Unkarin ja Viron kanssa. Kyseessä olivat Suomen kautta aikain ensimmäiset kulttuurisopimukset. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: mitkä syyt johtivat Suomen ja Unkarin sekä Suomen ja Viron välisen kulttuurisopimuksen solmimiseen, miten sopimuksia pantiin täytäntöön ja mikä oli kyseessä olevien maiden maailmansotienvälisissä suhteissa tärkeässä osassa olleen heimoliikkeen osuus sopimusten synnyssä ja toteutuksessa. Tutkimuksen aikarajaus kulkee 1920-luvun alusta syksyyn 1944.
Tutkimuksessa kulttuurisopimuksia tarkastellaan 1920–1940-lukujen suomalais-unkarilais-virolaisia suhteita leimanneen kokonaisuuden kautta, jossa yhdistyivät kulttuurisuhteet, heimoaate ja politiikka. Tällöin käsittelyssä on niin virallinen kuin epävirallinen kanssakäyminen. Kulttuurisopimusten käytännön toteutusta selvitetään ensisijaisesti niiden vaikutuksella ihmisten ja järjestöjen toimintaan, jota on mahdollista tutkia historiatieteen metodein. Sen lisäksi tarkastellaan kulttuurivaihdon toteutumista. Tutkielmassa käytetään niin suomalaisia, unkarilaisia kuin virolaisia arkistolähteitä ja painettua lähdemateriaalia. Lähteiden pääpaino on kunkin maan opetusministeriöiden ja ulkoministeriöiden asiakirjoissa sekä heimotyötä tehneiden järjestöjen pöytäkirjoissa ja julkaisuissa.
Vaikka kyseiset kulttuurisopimukset voi nähdä luonnollisena jatkeena kulttuurisuhteiden syventämiseksi ja heimotyön virallistamiseksi, liittyi sopimusten solmimiseen ennen kaikkea poliittiset motiivit. Suomalais-unkarilaisen sopimuksen syntyyn vaikutti olennaisesti Unkarin tavoite revisiolle suotuisan mielialan muokkaamiseksi Euroopassa vuonna 1920 solmitun Trianonin rauhan jälkeen. Unkari oli alkanut vuodesta 1934 lähtien luoda kulttuurisopimusverkostoa Euroopassa, ja verkosto ulotettiin siten myös Suomeen. Suomen ja Viron suhteet taas olivat 1930-luvun puolivälissä aallonpohjassa, ja suomalais-virolaisella kulttuurisopimuksella pyrittiin parantamaan maiden välejä sekä kohentamaan Viron–Inkerin suomenkielisen asujiston asemaa. Kulttuurisopimukset eivät jääneet vaan muodollisiksi dokumenteiksi, vaan niillä oli näkyvää käytännön vaikutusta toisen maailmansodan syttymisestä huolimatta. Erityisesti sopimusten vaikutus näkyi heimotyötä tekevien järjestöjen toiminnan lisääntymisenä.
ASIASANAT: kulttuurisopimus, kulttuurisuhteet, heimoaate, heimotyö, kulttuuritoimikunta, suomalais-ugrilainen, Suomi, Unkari, Viro, Inkeri
Tutkimuksessa kulttuurisopimuksia tarkastellaan 1920–1940-lukujen suomalais-unkarilais-virolaisia suhteita leimanneen kokonaisuuden kautta, jossa yhdistyivät kulttuurisuhteet, heimoaate ja politiikka. Tällöin käsittelyssä on niin virallinen kuin epävirallinen kanssakäyminen. Kulttuurisopimusten käytännön toteutusta selvitetään ensisijaisesti niiden vaikutuksella ihmisten ja järjestöjen toimintaan, jota on mahdollista tutkia historiatieteen metodein. Sen lisäksi tarkastellaan kulttuurivaihdon toteutumista. Tutkielmassa käytetään niin suomalaisia, unkarilaisia kuin virolaisia arkistolähteitä ja painettua lähdemateriaalia. Lähteiden pääpaino on kunkin maan opetusministeriöiden ja ulkoministeriöiden asiakirjoissa sekä heimotyötä tehneiden järjestöjen pöytäkirjoissa ja julkaisuissa.
Vaikka kyseiset kulttuurisopimukset voi nähdä luonnollisena jatkeena kulttuurisuhteiden syventämiseksi ja heimotyön virallistamiseksi, liittyi sopimusten solmimiseen ennen kaikkea poliittiset motiivit. Suomalais-unkarilaisen sopimuksen syntyyn vaikutti olennaisesti Unkarin tavoite revisiolle suotuisan mielialan muokkaamiseksi Euroopassa vuonna 1920 solmitun Trianonin rauhan jälkeen. Unkari oli alkanut vuodesta 1934 lähtien luoda kulttuurisopimusverkostoa Euroopassa, ja verkosto ulotettiin siten myös Suomeen. Suomen ja Viron suhteet taas olivat 1930-luvun puolivälissä aallonpohjassa, ja suomalais-virolaisella kulttuurisopimuksella pyrittiin parantamaan maiden välejä sekä kohentamaan Viron–Inkerin suomenkielisen asujiston asemaa. Kulttuurisopimukset eivät jääneet vaan muodollisiksi dokumenteiksi, vaan niillä oli näkyvää käytännön vaikutusta toisen maailmansodan syttymisestä huolimatta. Erityisesti sopimusten vaikutus näkyi heimotyötä tekevien järjestöjen toiminnan lisääntymisenä.
ASIASANAT: kulttuurisopimus, kulttuurisuhteet, heimoaate, heimotyö, kulttuuritoimikunta, suomalais-ugrilainen, Suomi, Unkari, Viro, Inkeri