”MITAS SINÄ ANNAT WASICAS CUOLA, COSKA JUMALA COTONA ON” - Noidan maine ja sen vaikutus talonpojan asemaan 1600-luvun paikallisyhteisössä

Abstract

1600-lukua Ruotsin valtakunnassa kuvataan usein sotien, katojen ja ankaran kurin aikakaudeksi. Suurvalta-aika merkitsi talonpojille esivallan asettamien vaatimusten kovenemista ja kruunu ja kirkko alkoivat puuttua yhä enenevissä määrin paikallisyhteisöjen asioihin. Perinteisessä historiantutkimuksessa talonpojan asema on näissä oloissa nähty alistettuna ja kontrolloituna. Paikallisyhteisöt on puolestaan kuvattu staattisiksi ja yhteisön jäsenten liikkuvuuden on katsottu jääneen hyvin vähäiseksi.

Työssäni tarkastelen punkalaitumelaisen talonpojan, Markku Matinpoika Kouvon vaiheita, jotka kyseenalaistavat edellä mainitut perinteiset käsitykset. Kouvolla oli useita ”rooleja” yhteisössä. Hän oli niin talonpoika, poliittinen toimija, riitapukari kuin pelätty noitamieskin. Noidan maineeseen joutuminen merkitsi statuksen muuttumista paikallisyhteisössä. Suurimpana muutoksena voidaan nähdä itsenäisen aseman menetys noituustuomioiden ja niitä seuraavien rangaistuksien myötä. Kun tilanpidosta tuli mahdotonta, yksilöstä tuli riippuvainen yhteisön muista jäsenistä.

Päälähteenä tutkimuksessani toimivat alioikeuksien renevoidut pöytäkirjat. Markku Kouvon tapauksesta on myös säilynyt kaksi konsepti- eli puhtaaksikirjoittamatonta pöytäkirjaa, jotka muodostavat poikkeuksellisen rikkaan lähdeaineiston kertoessaan yhteisön ajatusmaailmasta. Myös kirkolliset ja hallinnolliset lähteet ovat olleet tärkeässä osassa arvioitaessa talonpojan varallisuutta, sosiaalista asemaa sekä kulloistakin asuinpaikkaa.

Tutkimukseni olen rakentanut kolmen teeman ympärille: miesnoituus, yhteisödynamiikka sekä esivalta ja yksilö. Ensiksi tarkastelen miesnoituutta ja siihen liittyviä stereotypioita kiinnittäen huomiota erityisesti käsitykseen 1600-luvusta tiukentuvien sukupuoliroolien aikana. Markku Kouvon ja tämän vaimon Maisa Haritun noituusoikeudenkäynnit osoittavat, ettei miesten ja naisten syytteiden välillä ollut niin suurta eroa kuin aiemmin on esitetty.

Toisena teemana toimivat 1600-luvun paikallisyhteisö, sen toiminta ja dynamiikka. Noituusoikeudenkäynnin kuluessa käytiin yhteisön kesken julkista keskustelua syytetyn maineesta sekä uudelleen arvioitiin yksilön asema yhteisössä. Noita esitetään yleisesti yhteisön heikkona jäsenenä. Kouvon tapaus osoittaa, että noidan maineen omaava henkilö saattoi myös olla aktiivinen ja vaikutusvaltainen toimija yhteisössä. Noidan maineen kehittyminen oli pitkällinen prosessi, jonka aikana talonpoika ehti köyhtyä ja menettää yhteisöllistä statustaan. Noitana hänet oli kuitenkin nähty jo ennen talonpojan aseman romahdusta.

Kolmanneksi tutkin esivallan ja yksilön välistä vuorovaikutusta noituussyytteen yhteydessä. Markku Kouvon tapauksessa voudilla oli merkittävä asema noitaoikeudenkäynneissä. Mielivaltaa ei kuitenkaan paikallistasolla tapahtunut. Esivallan oli toimittava oikeusjärjestelmän ja lain sallimissa puitteissa. Huonomaineinen ja esivallan epäsuosioon joutunut talonpoika nautti samasta oikeusturvasta kuin muutkin yhteisön jäsenet.

Asiasanat: 1600-luku, noitaoikeudenkäynti, miesnoita, paikallisyhteisö, esivalta