Psykiatrinen osastohoitojakso potilaiden ja perheenjäsenten kokemana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata potilaiden ja perheenjäsenten kokemuksia psykiatrisesta osastohoidosta, joka on strukturoitu kahden viikon pituiseksi kriisihoitojaksoksi. Tutkimusaineiston muodostivat neljä potilaan ja neljä perheenjäsenen teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.

Kahden viikon hoitojaksolla tärkeintä oli potilaiden mielestä hoitajan kanssa vietetty yhteinen aika. Myös perheenjäsenet arvostivat läheisen saamia keskusteluhetkiä. Sairauden jakaminen, huolien käsitteleminen, erilaiset hoitajan antamat tehtävät ja neuvojen saaminen olivat lisänneet potilaan ymmärrystä omaa sairauttaan kohtaan ja helpottaneet oloa. Hoitosopimukset sitouttivat potilaan hoitoon. Erityisesti viikko-ohjelmaan sitoutuminen oli potilaille tärkeää. Erilaiset ryhmät, liikunta ja ajanviete edistivät myös potilaan toipumista. Hoitoon kuului myös perheiden huomioiminen. Näiden lisäksi potilaan perustarpeista ja fyysisestä voinnista oli tarvittaessa huolehdittu. Lääkitys oli kaikilla potilailla käytössä jakson aikana. Sairaala hoitoympäristönä vaikutti potilaan psyykkiseen vointiin. Hoitajan kohtaamistaidot korostuivat myös tutkimuksen tuloksissa. Potilaat ja perheenjäsenet arvostivat hoitajan ammatillisuutta ja aitoa kiinnostuneisuutta. Myös hoitajan taito kohdata potilaat ja perheenjäsenet ymmärtäen oli tärkeää. Potilaat vaistosivat hoitajien sanattomat viestit heidän ilmeistään ja kehon kielestään.

Tuloksista kävi ilmi, että kriisihoitojaksoon oltiin melko tyytyväisiä, mutta jonkin verran esitettiin myös toiveita sen sisällön kehittämiselle. Hoitajien toivottiin kannustavan potilaita enemmän toimintaan, koska tekeminen kiinnitti potilaan huomion pois omasta psyykkisestä voinnista. Hoitajan toivottiin käyttävän myös enemmän aikaa potilaan kanssa tehtävien tekemiseen. Lisäksi potilaat kokivat tarvitsevansa keskusteluapua nopeasti pahan olon yllättäessä. Hoitajalta odotettiin tilanneherkkyyttä aistia potilaan sen hetkiset tarpeet ja muistavan hyvät tavat kohdatessaan potilaat. Perehdytystä osastoon ja hoitoon toivottiin myös enemmän. Perheen tarpeet tulisi myös huomioida esimerkiksi kysymällä perheenjäsenten omasta jaksamisesta. Perhetapaamisten ajankohdaksi toivottiin ilta-aikaa. Potilaan arjen suunnitteluun toivottiin myös enemmän paneutumista. Näiden lisäksi mielekästä tekemistä toivottiin hoitojaksolle enemmän, erityisesti viikonloppuihin. Osaston viihtyisyyttä tulisi myös kohentaa äänieristyksillä, ilmapiirin rauhallisuudella ja turvallisuudella sekä osaston tilojen värityksellä.

Tutkimustuloksia voidaan käyttää tutkittavana olleen osaston hoitotyön kehittämisessä hyväksi. Lisäksi niitä voidaan hyödyntää psykiatrisen hoitotyön kehittämisessä potilas- ja perhekeskeisemmäksi ja hoitotyön opetuksessa avuksi.

Avainsanat: potilas, perheenjäsen, psykiatrinen hoitotyö, psykiatrinen sairaalahoito