Pietari Päivärinnan Elämän havainnoita -sarjan maailmankuva
HONKANEN, PIRJO (2008)
2008
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18765
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18765
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on Pietari Päivärinnan Elämän havainnoita -kertomussarjan (1880-1889) maailmankuvan hahmottaminen. Tutkimuskohteena ovat teosten mikrokorteille kuvatut ensimmäiset painokset, joista käytetyt sitaatit on alkuperäisistä fraktuurakirjaimista merkitty tähän työhön merkki merkiltä. Kertomuksia on kaikkiaan 27, joista kaksi historiallista ja loput aikalaiskuvauksia.
Tutkimusmenetelmä on teosten lähiluku niin, että teoksista löytyvä aineisto vertautuu historiantutkimuksiin ja valtiopäiväpuheisiin. Arto Haapalan hahmotteleman mallin mukaisesti katson, että kirjailijan intention ja teoksen syntykontekstin tunteminen on tarpeellista teoksen tulkinnan apuna. Maailmankuvan hahmottelemisessa käytän Juha Mannisen esittämää viisiosaista mallia, jossa tutkitaan suhdetta aikaan, yliluonnolliseen, luontoon, ihmiseen itseensä ja toisiin sekä yhteiskuntaan ja historiaan..
Päivärinnan Elämän havainnoissa painottuu suhde yhteiskuntaan ja historiaan, suhde ihmiseen itseensä ja toisiin sekä suhde yliluonnolliseen. Suhde aikaan ja luontoon jää kerronnan opettavaa tavoitetta tukevaksi viitekehykseksi. Maailmankuvan keskeiseksi elementiksi muodostuu lukemisen avulla valistuva maalaisrahvaan edustaja, usein nuori mies, joka herää vastuuseen perheestään, maataloudesta, kunnan asioista ja suomenkielisestä kansansivistyksestä. Nuorukainen saa motivaation kasvaa ja kehittyä kansallisuusaatteesta, toisista ihmisistä, rakastavasta vaimosta, perheyhteydestä sekä aktiivisesta, tietoisesta turvautumisesta kristinuskon Jumalaan ja Hänen johdatukseensa.
Kertomukset ovat palvelleet hyvin juuri opettamisessa: tavoitteen asettamisessa, päämäärään pyrkimisen kuvaamisessa ja tavoitteen saavuttamisessa, ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Kertomukset ovat rakenteeltaan selkeitä, kerronnallisesti helppoja, aineisto on ollut tuttua ja turvallista. Toiston takia opetukset ovat olleet helppo muistaa. Paljon samanlaisuutta omaan elämään ovat kenties innostaneet ja kannustaneet yrittämään. Elämän havainnoita ovat valistuskirjallisuutta parhaimmillaan.
Kiinnostaisi tutkia kehitysmaissa tehtäviä lukutaitokampanjoita tai valistuskampanjoita, mitä samaa tai mitä erilaista niissä on. Lisäksi olisi mielenkiintoista analysoida EU-kriittisten puheenvuorojen tematiikkaa, kuinka paljon kansallisuusaate kuuluu vielä siinä argumentoinnissa.
Asiasanat: Pietari Päivärinta, Elämän Havainnoita, kyläkertomus, maailmankuva, fennomania
Tutkimusmenetelmä on teosten lähiluku niin, että teoksista löytyvä aineisto vertautuu historiantutkimuksiin ja valtiopäiväpuheisiin. Arto Haapalan hahmotteleman mallin mukaisesti katson, että kirjailijan intention ja teoksen syntykontekstin tunteminen on tarpeellista teoksen tulkinnan apuna. Maailmankuvan hahmottelemisessa käytän Juha Mannisen esittämää viisiosaista mallia, jossa tutkitaan suhdetta aikaan, yliluonnolliseen, luontoon, ihmiseen itseensä ja toisiin sekä yhteiskuntaan ja historiaan..
Päivärinnan Elämän havainnoissa painottuu suhde yhteiskuntaan ja historiaan, suhde ihmiseen itseensä ja toisiin sekä suhde yliluonnolliseen. Suhde aikaan ja luontoon jää kerronnan opettavaa tavoitetta tukevaksi viitekehykseksi. Maailmankuvan keskeiseksi elementiksi muodostuu lukemisen avulla valistuva maalaisrahvaan edustaja, usein nuori mies, joka herää vastuuseen perheestään, maataloudesta, kunnan asioista ja suomenkielisestä kansansivistyksestä. Nuorukainen saa motivaation kasvaa ja kehittyä kansallisuusaatteesta, toisista ihmisistä, rakastavasta vaimosta, perheyhteydestä sekä aktiivisesta, tietoisesta turvautumisesta kristinuskon Jumalaan ja Hänen johdatukseensa.
Kertomukset ovat palvelleet hyvin juuri opettamisessa: tavoitteen asettamisessa, päämäärään pyrkimisen kuvaamisessa ja tavoitteen saavuttamisessa, ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Kertomukset ovat rakenteeltaan selkeitä, kerronnallisesti helppoja, aineisto on ollut tuttua ja turvallista. Toiston takia opetukset ovat olleet helppo muistaa. Paljon samanlaisuutta omaan elämään ovat kenties innostaneet ja kannustaneet yrittämään. Elämän havainnoita ovat valistuskirjallisuutta parhaimmillaan.
Kiinnostaisi tutkia kehitysmaissa tehtäviä lukutaitokampanjoita tai valistuskampanjoita, mitä samaa tai mitä erilaista niissä on. Lisäksi olisi mielenkiintoista analysoida EU-kriittisten puheenvuorojen tematiikkaa, kuinka paljon kansallisuusaate kuuluu vielä siinä argumentoinnissa.
Asiasanat: Pietari Päivärinta, Elämän Havainnoita, kyläkertomus, maailmankuva, fennomania