Children and Childhood in William Blake's Songs of Innocence and of Experience
HANNULA, MONICA (2008)
HANNULA, MONICA
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18755
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18755
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena ovat lapset ja lapsuus William Blaken runoteoksissa ”Songs of Innocence” (1789) ja ”Songs of Experience” (1794). ”Songs of Innocence” ja ”Songs of Experience” ovat kokoelma lyyrisiä runoja, jotka on ryhmitelty Innocence- ja Experience-osiin siten, että useista runoista on toisilleen vastakkaiset versiot molemmissa osissa. Runojen muoto muistuttaa lastenloruja ja tuohon aikaan suosiotaan lisänneitä lapsille suunnattuja uskonnollisia opetusteoksia, joita runoissa esiintyvät pastoraaliteemat osaltaan heijastavat.
Keskeisenä kysymyksenä tutkimuksessa on se, voidaanko kyseisten runojen lapsi- ja lapsuusteemat nähdä osana aikansa yhteiskunnallista keskustelua, tai toimivatko kyseiset teemat näissä runoissa ensisijaisesti symbolisessa merkityksessä uskonnollisessa viitekehyksessä.
Tutkielmassa olen tarkastellut runoissa esiintyviä teemoja sen valossa, mitä tuon ajan yhteiskunnallisesta liikehdinnästä ja diskurssista sekä Blaken ajatuksista näihin liittyen tiedetään. Lisäksi olen ottanut huomioon Blaken maailmankatsomukseen liittyviä filosofisia käsitteitä, jotka näiden runojen julkaisuvaiheessa olivat vielä muotoutumassa.
Ajan yhteiskunnallisista teemoista ne, jotka olen katsonut keskeisiksi näiden runoteosten synnyn kannalta, ovat valistuksen ajan tuomat aatteet ja tiede, esimerkiksi Voltairen, Rousseaun, Newtonin ja Locken teoriat, joihin Blake suhtautui kriittisesti, ellei raivokkaasti, sekä teollisen vallankumouksen mukanaantuoma köyhän työväestön (eritoten lasten) elinolojen heikkeneminen ja orjakauppa olivat yhteiskunnallisia kiistakapuloita, joista Blakella oli tiettävästi voimakkaita näkemyksiä.
Blaken omaan ajatteluun tiedetään tulleen vaikutteita mm. mystiikan suuntauksista kuten uusplatonilaisuudesta ja dualismista. Blake suhtautui jyrkästi valistuksen ajan myötä jalansijaa saaneeseen deismiin, nähden sen ateismia vaarallisempana suuntauksena. Tutkiessani runoja uskonnollisessa viitekehyksessä olen pyrkinyt muodostamaan käsityksen Blaken uskonnollisesta ajattelusta perustuen hänen omiin kirjoituksiinsa, sekä siihen mitä hänen uskonelämästään tiedetään (mm. lyhyt Swedenborgilainen vaihe). Blaken tiedetään omanneen radikaaleja näkemyksiä uskonnosta. Eritoten kirkkojen yhteiskunnallinen valta jonka alla köyhiä lapsia nujerrettiin ja hyväksikäytettiin, nousee Blaken runoissa esiin jopa eräänlaisena institutionalisoituneena pahuutena.
Tarkastelun perusteella voidaan nähdä, että Blaken ajattelussa yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ovat nivoutuneet kiinteästi toisiinsa, siten että runoissa voidaan nähdä paljon yhteiskunnallista kritiikkiä, mutta ongelmat näiden ilmiiöiden taustalla ovat hengellisiä.
Asiasanat: William Blake, lapset, lapsuus, 1700-luku, valistuksen aika
Keskeisenä kysymyksenä tutkimuksessa on se, voidaanko kyseisten runojen lapsi- ja lapsuusteemat nähdä osana aikansa yhteiskunnallista keskustelua, tai toimivatko kyseiset teemat näissä runoissa ensisijaisesti symbolisessa merkityksessä uskonnollisessa viitekehyksessä.
Tutkielmassa olen tarkastellut runoissa esiintyviä teemoja sen valossa, mitä tuon ajan yhteiskunnallisesta liikehdinnästä ja diskurssista sekä Blaken ajatuksista näihin liittyen tiedetään. Lisäksi olen ottanut huomioon Blaken maailmankatsomukseen liittyviä filosofisia käsitteitä, jotka näiden runojen julkaisuvaiheessa olivat vielä muotoutumassa.
Ajan yhteiskunnallisista teemoista ne, jotka olen katsonut keskeisiksi näiden runoteosten synnyn kannalta, ovat valistuksen ajan tuomat aatteet ja tiede, esimerkiksi Voltairen, Rousseaun, Newtonin ja Locken teoriat, joihin Blake suhtautui kriittisesti, ellei raivokkaasti, sekä teollisen vallankumouksen mukanaantuoma köyhän työväestön (eritoten lasten) elinolojen heikkeneminen ja orjakauppa olivat yhteiskunnallisia kiistakapuloita, joista Blakella oli tiettävästi voimakkaita näkemyksiä.
Blaken omaan ajatteluun tiedetään tulleen vaikutteita mm. mystiikan suuntauksista kuten uusplatonilaisuudesta ja dualismista. Blake suhtautui jyrkästi valistuksen ajan myötä jalansijaa saaneeseen deismiin, nähden sen ateismia vaarallisempana suuntauksena. Tutkiessani runoja uskonnollisessa viitekehyksessä olen pyrkinyt muodostamaan käsityksen Blaken uskonnollisesta ajattelusta perustuen hänen omiin kirjoituksiinsa, sekä siihen mitä hänen uskonelämästään tiedetään (mm. lyhyt Swedenborgilainen vaihe). Blaken tiedetään omanneen radikaaleja näkemyksiä uskonnosta. Eritoten kirkkojen yhteiskunnallinen valta jonka alla köyhiä lapsia nujerrettiin ja hyväksikäytettiin, nousee Blaken runoissa esiin jopa eräänlaisena institutionalisoituneena pahuutena.
Tarkastelun perusteella voidaan nähdä, että Blaken ajattelussa yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ovat nivoutuneet kiinteästi toisiinsa, siten että runoissa voidaan nähdä paljon yhteiskunnallista kritiikkiä, mutta ongelmat näiden ilmiiöiden taustalla ovat hengellisiä.
Asiasanat: William Blake, lapset, lapsuus, 1700-luku, valistuksen aika