Hoitohenkilöstön tukisidontataidot - polvipituisen tukisidoksen ulkoiset ja sisäiset kriteerit

Abstract

Alaraajaturvotus, joka liittyy laskimoiden vajaatoimintaan ja säärihaavoihin, on yleinen vaiva. Tukisidoksen merkitys alaraajaturvotuksen hoidossa on tunnettu vuosisatojen ajan. Hoitohenkilöstö sitoo polvipituisen tukisidoksen yleensä potilaan puolesta. Hoitohenkilöstön tukisidontataidoista ei tiedetä paljoa, koska tutkimuksia on tehty vähän. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hoitohenkilöstön tukisidontataidot ovat riittämättömät ja vaihtelevat, varsinkin sidospaineet ovat epätasaisia.

Tutkielman tarkoituksena on kuvata hoitohenkilöstön tukisidontataitoja, selvittää tukisidontataitoihin yhteydessä olevia tekijöitä sekä arvioida tukisidontataitoja ennen palautetta ja palautteen jälkeen. Tutkimuksen otoksen muodostivat kahdeksassa eri työyksiköissä pääkaupunkiseudun perusterveydenhoidossa ja erikoissairaanhoidossa työskentelevä hoitohenkilöstö. Tutkimukseen osallistui 39 % hoitajista (n=90).

Tutkimuksessa käytettiin aineistoon liittyvää ja metodologista triangulaatiota. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla tukisidontaa, mittaamalla painemittarilla sidospaineet, laskemalla sidospaine-indeksit, strukturoidulla kyselylomakkeella ja asiantuntijoiden haastatteluilla (n=3). Tutkimusote oli määrällinen ja laadullinen. Tukisidontataitoja arvioitiin ulkoisilla ja sisäisillä kriteereillä sekä niiden yhteenlasketuilla kriteeripisteillä. Ulkoiset kriteerit kuvasivat sidoksen ulkonäköä ja sisäiset kriteerit sidospaineita. Arviointiasteikko oli hyvä, keskinkertainen tai heikko. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SAS-tilasto-ohjelmalla. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin khin neliö-testillä ja ristiintaulukoinnilla. Yhteyksien merkitsevyydet tarkastettiin p-arvoilla.

Tutkimustulokset osoittivat, että hoitohenkilöstön tukisidontataidot vaihtelevat ja sidospaineet ovat epätasaisia. Tukisidontataito oli yhteydessä työpaikkaan, ammattikoulutukseen ja sidontafrekvenssiin. Erikoissairaanhoidossa työskentelevien hoitajien, sairaanhoitajien ja viikoittain sitovien hoitajien tukisidontataidot olivat parhaimpia. Johtopäätös tutkimustuloksista on, että keskimäärin hoitohenkilöstön tukisidontataidot olivat keskinkertaiset: ulkoiset kriteerit olivat hyvät ja sisäiset kriteerit heikot. Palautteen jälkeen kaikki hoitajat (n=31) paransivat tukisidontataitojaan; sidospaineiden vaihtelu väheni ja sidospaineprofiilit tulivat tasapainoisemmiksi.

Jatkossa olisi hyödyllistä selvittää, miten hoitohenkilöstön tukisidontataitoja voidaan ylläpitää, parantaa ja varmistaa tukisidontojen tasalaatuisuus. Tarpeellista olisi myös tutkia hoitajien tukisidontataidot muissa konteksteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä tukisidontataidoista. Tuloksia voidaan hyödyntää tukisidontataitojen parantamisessa ja opettamisessa, käytännön hoitotyössä potilaiden tukisidontahoidossa sekä tukisidontakäytäntöjen kehittämisessä.

Avainsanat: hoitohenkilöstö, tukisidontataito, tukisidos