Lainsäädännön muutosten vaikutus pienen yhdistyksen tilinpäätökseen viime vuosisadan alusta nykypäivään
SUHONEN, MARKETTA (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SUHONEN, MARKETTA
2008
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-06Tiivistelmä
Suomessa on yli 120000 rekisteröityä aatteellista yhdistystä. Yhdistyksiä on perustettu hyvin monenlaista toimintaa varten. Niiden taloudellinen merkitys yhteiskunnassa on kasvanut, ja sen myötä kiinnostus yhdistysten taloudellista toimintaa ja sen hoitamista kohtaan on kasvanut.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten erityisesti kirjanpitoa koskevan lainsäädännön muutokset viimeksi kuluneen noin sadan vuoden aikana ovat vaikuttaneet aatteellisen yhdistyksen tilinpäätökseen ja miten aatteellisen yhdistyksen tilinpäätöstä on Suomessa ohjeistettu lainsäädännöllisesti sekä ammattikirjallisuudessa.
Ensimmäinen yhdistyslaki säädettiin vuonna 1919 ja nykyisin voimassa oleva on vuodelta 1989. Laki kirjanpitovelvollisuudesta annettiin vuonna 1925, seuraavat varsinaiset kirjanpitolait säädettiin 1945, 1973 ja 1997, mutta kirjanpitolainsäädäntöä on muutettu ja uudistettu lukuisia kertoja näiden vuosien välillä ja jälkeen. Kirjanpitolain mukaan yhdistykset tulivat kirjanpitovelvollisiksi vuonna 1973, jolloin aatteellisille yhdistyksille ja säätiöille annettiin myös oma tuloslaskelmakaava, mutta ennen sitä yhdistysten tuli laatia tilinpäätös yhdistyslain perusteella.
Kirjanpito on kehittynyt erilaisista muistiinpanomerkinnöistä ja omaisuuden selvittämiseksi tehdyistä inventaareista enemmän tuloksen laskentaa korostavaksi. Nykyisin myös Suomen on otettava lainsäädännössään huomioon kansainvälistymisen vaatimukset ja varsinkin Euroopan yhteisön direktiivit.
Tuloksenlaskennalla ei ole yhdistyksen tilinpäätöksessä samanlaista merkitystä kuin kaupallisilla yksiköillä. Yhdistyksen tilinpäätöksen tehtävänä on toimia tilityksenä yhdistyksen tuotoista ja kuluista ja rahoituksellisesta asemasta sekä tuottaa informaatiota eri sidosryhmille yhdistyksen taloudellisesta toiminnasta. Tätä tarkoitusta täyttääkseen yhdistyksen on eriteltävä taloudellinen toimintansa tilinpäätöksessä yksityiskohtaisemmin kuin pelkästään kirjanpitolainsäädännön kaavoista voi lukea.
Varsinkin pienten harrastusyhdistysten hallintoa ja siten myös kirjanpitoa on hoidettu ja hoidetaan usein vieläkin vapaaehtoisvoimin. Lainsäädännön ja kirjanpitokäytäntöjen jatkuva muuttuminen ja monimutkaistuminen sekä mm. verottajan ja muiden tahojen lisääntynyt kiinnostus yhdistyksiä kohtaan vaativat yhä enemmän asiantuntemusta myös pienten yhdistysten kirjanpidon hoitajilta, jotta tilinpäätösinformaatiosta saadaan lain ja hyvän kirjanpitotavan mukaista.
Avainsanat: yhdistyksen tilinpäätös, aatteellinen yhdistys, pieni yhdistys
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten erityisesti kirjanpitoa koskevan lainsäädännön muutokset viimeksi kuluneen noin sadan vuoden aikana ovat vaikuttaneet aatteellisen yhdistyksen tilinpäätökseen ja miten aatteellisen yhdistyksen tilinpäätöstä on Suomessa ohjeistettu lainsäädännöllisesti sekä ammattikirjallisuudessa.
Ensimmäinen yhdistyslaki säädettiin vuonna 1919 ja nykyisin voimassa oleva on vuodelta 1989. Laki kirjanpitovelvollisuudesta annettiin vuonna 1925, seuraavat varsinaiset kirjanpitolait säädettiin 1945, 1973 ja 1997, mutta kirjanpitolainsäädäntöä on muutettu ja uudistettu lukuisia kertoja näiden vuosien välillä ja jälkeen. Kirjanpitolain mukaan yhdistykset tulivat kirjanpitovelvollisiksi vuonna 1973, jolloin aatteellisille yhdistyksille ja säätiöille annettiin myös oma tuloslaskelmakaava, mutta ennen sitä yhdistysten tuli laatia tilinpäätös yhdistyslain perusteella.
Kirjanpito on kehittynyt erilaisista muistiinpanomerkinnöistä ja omaisuuden selvittämiseksi tehdyistä inventaareista enemmän tuloksen laskentaa korostavaksi. Nykyisin myös Suomen on otettava lainsäädännössään huomioon kansainvälistymisen vaatimukset ja varsinkin Euroopan yhteisön direktiivit.
Tuloksenlaskennalla ei ole yhdistyksen tilinpäätöksessä samanlaista merkitystä kuin kaupallisilla yksiköillä. Yhdistyksen tilinpäätöksen tehtävänä on toimia tilityksenä yhdistyksen tuotoista ja kuluista ja rahoituksellisesta asemasta sekä tuottaa informaatiota eri sidosryhmille yhdistyksen taloudellisesta toiminnasta. Tätä tarkoitusta täyttääkseen yhdistyksen on eriteltävä taloudellinen toimintansa tilinpäätöksessä yksityiskohtaisemmin kuin pelkästään kirjanpitolainsäädännön kaavoista voi lukea.
Varsinkin pienten harrastusyhdistysten hallintoa ja siten myös kirjanpitoa on hoidettu ja hoidetaan usein vieläkin vapaaehtoisvoimin. Lainsäädännön ja kirjanpitokäytäntöjen jatkuva muuttuminen ja monimutkaistuminen sekä mm. verottajan ja muiden tahojen lisääntynyt kiinnostus yhdistyksiä kohtaan vaativat yhä enemmän asiantuntemusta myös pienten yhdistysten kirjanpidon hoitajilta, jotta tilinpäätösinformaatiosta saadaan lain ja hyvän kirjanpitotavan mukaista.
Avainsanat: yhdistyksen tilinpäätös, aatteellinen yhdistys, pieni yhdistys