Kiikku-vauvaperhetyöntekijän rooli ja moniammatillinen yhteistyö
SIIRTO-HONKANEN, KRISTIINA (2008)
SIIRTO-HONKANEN, KRISTIINA
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18675
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18675
Tiivistelmä
Kiikku-vauvaperhetyön perustana ovat kiintymyssuhdeteoria ja ekokulttuurinen teoria. Vauvaperhetyön tavoitteena on toistuvien kotikäyntien aikana antaa vanhemmille tietoa ja tukea lapsen hoitoon, edistää lapsen hoidon kannalta optimaalisen hoivaympäristön luomista ja integroida perheen tarvitsemia palveluita. Vauvaperhetyössä yhdistyy kaikkien lapsen hoitoon osallistuvien eri ammattihenkilöiden ja vanhempien osaaminen.
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata vauvaperhetyöntekijöiden kokemuksia roolistaan ja yhteistyöstä erityistuen tarpeessa olevien perheiden muiden virallisten tuenantajien kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää vauvaperhetyötä ja eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla työkokemuksen omaavia vauvaperhetyöntekijöitä seitsemästä sairaanhoitopiiristä. Aineiston muodosti teemahaastattelujen litteroitu teksti. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimustuloksissa vauvaperhetyöntekijän roolin vaihtelevuus kuvastui vakiintuneena ja vakiintumattomana roolina. Roolin vakiintumisen perustana ovat johdon ja esimiestason tuki sekä oman työyksikön tiedostava tuki. Vauvaperhetyöntekijän tavoitettavuus ja työn toteutuminen kokopäivätoimisena osoittavat roolin vakiintumisen. Roolin vakiintumattomuus kuvastuu vauvaperhetyön toteuttamisen epävarmuutena ja ristiriitana osastotyön ja kotikäyntien välillä. Tarpeellisena vauvaperhetyön toteuttamisessa koettiin johdon myönteinen suhtautuminen työhön. Lähiesimiehen tuki työn käytännön järjestelyjen kannalta on oleellista.
Vauvaperhetyöntekijät toimivat perheen hoidon koordinoijana ja vastasivat tiedottamisesta. Perheillä saattoi olla useita erilaisia virallisen tuen antajia riippuen lapsen tilanteesta. Kokonaisvastuullista hoidonantajaa ei selkeästi määritelty, jolloin vauvaperhetyöntekijä toimi hoitoa ja perheen palveluja koordinoivana, huomioiden hoidon jatkuvuuden. Vauvaperhetyöntekijän asiantuntijuus ilmeni teoreettisena, taidollisena ja asenteellisena osaamisena osoittaen työssä voimaantumisen.
Yhteistyötahot ovat lapsen tilanteesta riippuen moninaiset. Erikoissairaanhoidon työtoverit koettiin keskeisinä. Vauvaperhetyöntekijät konsultoivat erityistyöntekijöitä lapsen asioissa ja olivat yhteistyössä fysio-, puhe-, toiminta- ja ravitsemusterapeuttien, psykologin ja pikkulapsipsykiatrisen yksikön kanssa. Vauvaperhetyöntekijät kokivat yhteistyönäkemysten eroavuuden haittaavan moniammatillista yhteistyötä niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollon ammattilaisten kesken. Yhteistyötä edistävät työyhteisön myönteinen asenne sekä työntekijän oman asiantuntijuuden sisäistyminen. Perhekeskeisyyden aito toteutuminen yhteistyön perustana korostui vauvaperhetyöntekijöiden kehitysehdotuksena. Johtopäätöksinä todetaan, että vauvaperhetyömallin tunnettavuutta palvelujärjestelmässä voidaan lisätä koulutuksen ja verkostoitumisen avulla. Lisäksi tiedonvälittämiseen liittyvä kirjaamiskäytäntöjen kehittäminen palvelee sekä perheen etua että tuenantajien välistä yhteistyötä.
Avainsanat: Varhainen vuorovaikutus, vauvaperhetyö, moniammatillinen yhteistyö
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata vauvaperhetyöntekijöiden kokemuksia roolistaan ja yhteistyöstä erityistuen tarpeessa olevien perheiden muiden virallisten tuenantajien kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää vauvaperhetyötä ja eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla työkokemuksen omaavia vauvaperhetyöntekijöitä seitsemästä sairaanhoitopiiristä. Aineiston muodosti teemahaastattelujen litteroitu teksti. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimustuloksissa vauvaperhetyöntekijän roolin vaihtelevuus kuvastui vakiintuneena ja vakiintumattomana roolina. Roolin vakiintumisen perustana ovat johdon ja esimiestason tuki sekä oman työyksikön tiedostava tuki. Vauvaperhetyöntekijän tavoitettavuus ja työn toteutuminen kokopäivätoimisena osoittavat roolin vakiintumisen. Roolin vakiintumattomuus kuvastuu vauvaperhetyön toteuttamisen epävarmuutena ja ristiriitana osastotyön ja kotikäyntien välillä. Tarpeellisena vauvaperhetyön toteuttamisessa koettiin johdon myönteinen suhtautuminen työhön. Lähiesimiehen tuki työn käytännön järjestelyjen kannalta on oleellista.
Vauvaperhetyöntekijät toimivat perheen hoidon koordinoijana ja vastasivat tiedottamisesta. Perheillä saattoi olla useita erilaisia virallisen tuen antajia riippuen lapsen tilanteesta. Kokonaisvastuullista hoidonantajaa ei selkeästi määritelty, jolloin vauvaperhetyöntekijä toimi hoitoa ja perheen palveluja koordinoivana, huomioiden hoidon jatkuvuuden. Vauvaperhetyöntekijän asiantuntijuus ilmeni teoreettisena, taidollisena ja asenteellisena osaamisena osoittaen työssä voimaantumisen.
Yhteistyötahot ovat lapsen tilanteesta riippuen moninaiset. Erikoissairaanhoidon työtoverit koettiin keskeisinä. Vauvaperhetyöntekijät konsultoivat erityistyöntekijöitä lapsen asioissa ja olivat yhteistyössä fysio-, puhe-, toiminta- ja ravitsemusterapeuttien, psykologin ja pikkulapsipsykiatrisen yksikön kanssa. Vauvaperhetyöntekijät kokivat yhteistyönäkemysten eroavuuden haittaavan moniammatillista yhteistyötä niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollon ammattilaisten kesken. Yhteistyötä edistävät työyhteisön myönteinen asenne sekä työntekijän oman asiantuntijuuden sisäistyminen. Perhekeskeisyyden aito toteutuminen yhteistyön perustana korostui vauvaperhetyöntekijöiden kehitysehdotuksena. Johtopäätöksinä todetaan, että vauvaperhetyömallin tunnettavuutta palvelujärjestelmässä voidaan lisätä koulutuksen ja verkostoitumisen avulla. Lisäksi tiedonvälittämiseen liittyvä kirjaamiskäytäntöjen kehittäminen palvelee sekä perheen etua että tuenantajien välistä yhteistyötä.
Avainsanat: Varhainen vuorovaikutus, vauvaperhetyö, moniammatillinen yhteistyö