Modern and Anti-modern Elements in the Discourse of the British Union of Fascists
SIHVONEN, MAIJA (2008)
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18672
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18672
Tiivistelmä
Käsittelen pro gradu -tutkielmassani brittiläistä fasistijärjestöä, British Union of Fascists (BUF), joka toimi vuosina 1932–1940 johtajanaan Oswald Mosley. BUF oli Britanniassa toimineista fasistiliikkeistä jäsenmäärältään suurin ja verrattuna myös muihin eurooppalaisiin fasistijärjestöihin sillä oli yksityiskohtaisimmin laadittu ohjelma.
Tarkastelen BUF:n, erityisesti Mosleyn, tekstejä ja keskityn siihen, kuinka BUF:n ohjelmassa modernit ja anti-modernit piirteet kohtasivat ja muodostivat ristiriitaisen ideologian. BUF väitti olevansa edistyksellinen liike, toisaalta se taas vetosi voimakkaasti myös perinteisiin. Lähestymistapani on kielellinen: tutkin BUF:n ideologiaa diskurssien kautta. Diskurssin määrittelen Michel Foucault’n tapaan tiettyjen sääntöjen mukaan muodostuneiksi lausumiksi ja teksteiksi, joilla on vaikutuksia ihmisten elämään. Esitän, että BUF rakensi ohjelmansa ja ideologiansa osin brittiläisessä yhteiskunnassa jo olemassa olevia diskursseja hyödyntäen, joista esimerkkeinä imperialistinen, eeppinen, ksenofobinen (antisemitistinen) ja patriarkaalinen diskurssi. Käyttämällä useita, osin vastakkaisiakin, diskursseja BUF pyrki voittamaan puolelleen mahdollisimman laajan kannattajakunnan.
Norman Fairclough’n tapaan tarkastelen diskursseja myös vallan välineenä. Paul Chilton toteaa, että politiikkaa tehdään etupäässä kielen kautta, ja Fairclough’n mukaan se, joka hallitsee merkityksiä eli se, jonka määritelmät hyväksytään yleisenä totuutena, harjoittaa ylintä valtaa myös yhteiskunnassa. BUF pyrki vakiinnuttamaan diskurssinsa ja saamaan siten ideoilleen yleisen hyväksynnän, mutta epäonnistui tässä.
Aihealueina keskityn ristiriitoihin, joita muodostivat menneiden ”kulta-aikojen” ihailu ja halu palata niihin ja toisaalta vallankumouksellisuus-retoriikka; populistinen demokratian ja kansanvallan korostaminen ja toisaalta toimintatapoihin ja ohjelmaan sisältynyt elitismi, naisten yhdenvertaisuuden korostaminen ja toisaalta patriarkaalisen yhteiskuntanäkemyksen suosiminen, sekä rationaalinen maailmankatsomus, mikä näkyi esimerkiksi uskossa tieteen mahdollisuuksiin ratkaista yhteiskunnan ongelmat ja toisaalta materialistisen maailmankuvan halveksiminen ja uskonnollisuuden ja mystiikan korostaminen.
Loppupäätelmäni on, ettei BUF, toisin kuin usein väitetään, edustanut merkittävää poikkeamaa yleisestä poliittisesta ja kulttuurisesta ilmapiiristä, vaan oli monessa kohdin linjassa muiden, myös yleisen hyväksynnän saaneiden, ns. ’arkijärjen’ aseman saavuttaneiden, diskurssien kanssa.
Avainsanat: fasismi, diskurssi, ideologia
Tarkastelen BUF:n, erityisesti Mosleyn, tekstejä ja keskityn siihen, kuinka BUF:n ohjelmassa modernit ja anti-modernit piirteet kohtasivat ja muodostivat ristiriitaisen ideologian. BUF väitti olevansa edistyksellinen liike, toisaalta se taas vetosi voimakkaasti myös perinteisiin. Lähestymistapani on kielellinen: tutkin BUF:n ideologiaa diskurssien kautta. Diskurssin määrittelen Michel Foucault’n tapaan tiettyjen sääntöjen mukaan muodostuneiksi lausumiksi ja teksteiksi, joilla on vaikutuksia ihmisten elämään. Esitän, että BUF rakensi ohjelmansa ja ideologiansa osin brittiläisessä yhteiskunnassa jo olemassa olevia diskursseja hyödyntäen, joista esimerkkeinä imperialistinen, eeppinen, ksenofobinen (antisemitistinen) ja patriarkaalinen diskurssi. Käyttämällä useita, osin vastakkaisiakin, diskursseja BUF pyrki voittamaan puolelleen mahdollisimman laajan kannattajakunnan.
Norman Fairclough’n tapaan tarkastelen diskursseja myös vallan välineenä. Paul Chilton toteaa, että politiikkaa tehdään etupäässä kielen kautta, ja Fairclough’n mukaan se, joka hallitsee merkityksiä eli se, jonka määritelmät hyväksytään yleisenä totuutena, harjoittaa ylintä valtaa myös yhteiskunnassa. BUF pyrki vakiinnuttamaan diskurssinsa ja saamaan siten ideoilleen yleisen hyväksynnän, mutta epäonnistui tässä.
Aihealueina keskityn ristiriitoihin, joita muodostivat menneiden ”kulta-aikojen” ihailu ja halu palata niihin ja toisaalta vallankumouksellisuus-retoriikka; populistinen demokratian ja kansanvallan korostaminen ja toisaalta toimintatapoihin ja ohjelmaan sisältynyt elitismi, naisten yhdenvertaisuuden korostaminen ja toisaalta patriarkaalisen yhteiskuntanäkemyksen suosiminen, sekä rationaalinen maailmankatsomus, mikä näkyi esimerkiksi uskossa tieteen mahdollisuuksiin ratkaista yhteiskunnan ongelmat ja toisaalta materialistisen maailmankuvan halveksiminen ja uskonnollisuuden ja mystiikan korostaminen.
Loppupäätelmäni on, ettei BUF, toisin kuin usein väitetään, edustanut merkittävää poikkeamaa yleisestä poliittisesta ja kulttuurisesta ilmapiiristä, vaan oli monessa kohdin linjassa muiden, myös yleisen hyväksynnän saaneiden, ns. ’arkijärjen’ aseman saavuttaneiden, diskurssien kanssa.
Avainsanat: fasismi, diskurssi, ideologia