”Mä ainaki hirveest haen sitä kuntouttavaa työotetta” - Asiakaslähtöisyyden opetus lähihoitajakoulutuksessa

Abstract

Tutkielmassa tutkitaan asiakaslähtöisyyttä lähihoitajaopiskelijoiden vammaistyön koulutusohjelmassa. Teoreettisena viitekehyksenä asiakaslähtöisyyttä on tarkasteltu erilaisista voimavara- ja perhekeskeisistä näkökulmista. Kognitiivinen ja psykodynaaminen ajattelu, konstruktivismi, mallioppiminen ja työssäoppiminen ovat myös osa teoreettista viitekehystä. Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemaahaastattelulla eräässä sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa

neljältä vammaistyön koulutusohjelmassa opiskelevalta lähihoitajaopiskelijalta ja heidän neljältä keskeiseltä opettajaltaan. Haastattelut tehtiin touko-kesäkuussa 2005. Aineisto käsiteltiin sisällön analyysiä käyttäen.

Opettajat ja opiskelijat kuvasivat asiakaslähtöisyyttä samansuuntaisesti, opettajat hieman laajemmin kuin opiskelijat. Tutkimuksen tuloksena muodostui neljän pääluokan muodostama näkemys asiakaslähtöisyydestä vammaistyön lähihoitajaopiskelijoiden koulutusohjelmassa. Nuo neljä pääluokkaa ovat asiakaslähtöisten ajattelu- ja toimintamallien välittyminen, asiakaslähtöisyyden opettamisen kehittäminen, asiakaslähtöisen työskentelyn haasteet sekä opiskelijoiden ja opettajien asiakaslähtöisen ajattelun erot. Asiakaslähtöisten ajattelu- ja toimintamallien välittyminen opetuksessa tapahtui neljän pääkategorian kautta, jotka ovat asiakaslähtöisyyden käsitteen välittyminen, asiakaslähtöisyyden kuvaaminen ja ymmärtäminen, asiakaslähtöisten ajattelu- ja toimintamallien muuttuminen sekä asiakaslähtöisyyttä edistävät koulutuksen sisällöt. Opettajat olivat onnistuneet välittämään asiakaslähtöisyyden käsitteen opiskelijoille. Asiakaslähtöisyys ymmärrettiin yksilöllisyytenä, itsemääräämisoikeuden kunnioittamisena, vuorovaikutuksena ja kuntouttavana työotteena. Opettajien ajattelussa näiden lisäksi muodostuivat kategoriat perhekeskeisyys sekä palvelujärjestelmien ja lakien tuntemus. Ajattelu- ja toimintamallien pääkategoriat olivat asiakkaiden kohtaaminen (pelko

rohkeudeksi kohdata asiakkaita), kuntouttava työote ja eettinen ajattelu.

Asiakaslähtöisyyttä edistävien koulutuksen sisältöjen pääkategoriat olivat: käytännön työ (työssäoppiminen ja projektit), teoriatieto vammaryhmistä ja terapioista, kommunikointitaidot, etiikka ja yksilökeskeinen suunnitelmatyö. Asiakaslähtöisyyden kehittämisen pääkategoriat olivat käytännön työskentelyn lisääminen (työssäoppiminen ja lyhyet projektit), kommunikointimenetelmien opetuksen lisääminen, yksilökeskeisen suunnitelmatyön opetuksen ja työssäoppimistehtävien ohjaamisen lisääminen, palautteen antamisen lisääminen sekä sosiaalihuollon ja lakiasioiden opetuksen vähentäminen.

Opettajat näkivät asiakaslähtöisyyden laajemmin kuin opiskelijat. Opiskelijoiden ja opettajien asiakaslähtöisen ajattelun erojen pääkategoriat olivat opiskelijoiden nuoruus, perhekeskeisyys sekä palvelujärjestelmien ja lakien tunteminen. Nämä kategoriat muodistuivat opettajien haastatteluista, sillä opiskelijat eivät mieltäneet sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmien ja lainsäädännön tuntemusta osaksi asiakaslähtöistä työskentelyä. Opiskelijoiden vastauksista puuttui myös kokonaan perheen voimavarojen tukeminen osana asiakaslähtöistä ajattelua ja työskentelyä. Opiskelijat kuvasivat

itseään suorittavan työn tekijöinä erilaisten vammaista henkilöä avustavien tehtävien kautta.

Avainsanat: asiakaslähtöisyys, lähihoitajakoulutus, lähihoitaja, vammaistyö, voimavarakeskeisyys