Siirtymät ja valta - konditionaalin ja kadonneen tekijän kertomaa
SEPPÄNEN, HEIDI (2008)
2008
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18669
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18669
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena on tutkia käännöksissä esiintyviä siirtymiä: lähdetekstin indikatiivi-ilmausten muuttumista käännettäessä konditionaalimuotoisiksi ja tekijän katoamista käännöksestä. Löydetyistä siirtymistä eritellään niiden implikoimia ideologisia merkityksiä sekä mahdollisesti siirtymien taustalla olevia syitä. Lopuksi siirtymiä peilataan kriittisen diskurssianalyysin avulla valtasuhteiden ja -rakenteiden ilmaisemiseen.
Tutkimusaineistona oli yhdeksän Euroopan parlamentin täysistunnossa pidetyn puheen sanatarkkaa istuntoselostusta ja niiden käännökset, jotka on julkaistu Euroopan parlamentin verkkosivuilla. Käännöksiä vertailtiin toisiinsa edellä mainittujen siirtymäluokkien osalta. Vertailututkimuksessa löytyneiden siirtymien ohella esiteltiin niiden implikoimia eksplisiittisiä tai implisiittisiä ideologisia merkityksiä, sekä miten ne saattavat vaikuttaa valtasuhteiden luomiseen ja uusintamiseen. Kriittinen diskurssianalyysi valittiin tutkimusmenetelmäksi sen vuoksi, että se ottaa huomioon valtasuhteiden ja -hierarkioiden luomisen tai ylläpitämisen kielen avulla, eli kielenkäytön seurauksellisuuden.
Aineistosta löytyi verrattain paljon konditionaaliksi muuttuneita lähdetekstin indikatiivimuotoisia ilmauksia. Joukosta erottuivat omiksi ryhmikseen on tehtävä -muotoiset nesessiivirakenteet, pitäisi-verbin sisältävät ilmaisut sekä finaaliset sivulauserakenteet. Konditionaalia käytettiin epävarmuuden tai mahdollisuuden ilmaisemiseen (episteeminen ja dynaaminen modaalisuus), mutta myös osoittamaan velvollisuutta tai kehottamaan jotakuta (deonttinen modaalisuus). Tekijän katoamiset puolestaan saattoi jakaa joko yksipersoonaisen passiivin tai nollapersoonan sisältäviin implisiittisiin tekijöihin sekä nominaali-ilmaisujen käyttöön. Siirtymien syntyä ei voitu selittää vain yhdellä seikalla, vaan muutosten taustalla näytti olevan erilaisten tekijöiden verkko: toisaalta kielten rakenne-erot, jotka tuottavat pakollisia siirtymiä, toisaalta kääntäjän oma valinta tai ilmaisun monitulkintaisuus.
Vaikka lähdetekstissä olevat kehotustavat ja modaaliverbit saattoivatkin poiketa toisistaan kehotettavasta riippuen, ei niiden välillä ollut eroa käännöksessä. Näin ollen konditionaalin käyttö tai ilmisubjektittomuus ei näytä vaikuttavan valtasuhteiden vääristymiseen. Kääntäjän tekemien ratkaisujen ideologisuus näkyykin aineistossa lähinnä tekijän katoamisen yhteydessä, kun vastuu hämärtyy. Tutkimuksen avulla saadaan kiinnitettyä huomiota niihin implisiittisiin merkityksiin, joita hyvinkin yksinkertaisilla valinnoilla, kuten konditionaalin käytöllä indikatiivin sijaan tai depersonalisoinnilla, voi käännöksestä välittyä.
Avainsanat: Euroopan parlamentti, siirtymät, modaalisuus, kriittinen diskurssianalyysi
Tutkimusaineistona oli yhdeksän Euroopan parlamentin täysistunnossa pidetyn puheen sanatarkkaa istuntoselostusta ja niiden käännökset, jotka on julkaistu Euroopan parlamentin verkkosivuilla. Käännöksiä vertailtiin toisiinsa edellä mainittujen siirtymäluokkien osalta. Vertailututkimuksessa löytyneiden siirtymien ohella esiteltiin niiden implikoimia eksplisiittisiä tai implisiittisiä ideologisia merkityksiä, sekä miten ne saattavat vaikuttaa valtasuhteiden luomiseen ja uusintamiseen. Kriittinen diskurssianalyysi valittiin tutkimusmenetelmäksi sen vuoksi, että se ottaa huomioon valtasuhteiden ja -hierarkioiden luomisen tai ylläpitämisen kielen avulla, eli kielenkäytön seurauksellisuuden.
Aineistosta löytyi verrattain paljon konditionaaliksi muuttuneita lähdetekstin indikatiivimuotoisia ilmauksia. Joukosta erottuivat omiksi ryhmikseen on tehtävä -muotoiset nesessiivirakenteet, pitäisi-verbin sisältävät ilmaisut sekä finaaliset sivulauserakenteet. Konditionaalia käytettiin epävarmuuden tai mahdollisuuden ilmaisemiseen (episteeminen ja dynaaminen modaalisuus), mutta myös osoittamaan velvollisuutta tai kehottamaan jotakuta (deonttinen modaalisuus). Tekijän katoamiset puolestaan saattoi jakaa joko yksipersoonaisen passiivin tai nollapersoonan sisältäviin implisiittisiin tekijöihin sekä nominaali-ilmaisujen käyttöön. Siirtymien syntyä ei voitu selittää vain yhdellä seikalla, vaan muutosten taustalla näytti olevan erilaisten tekijöiden verkko: toisaalta kielten rakenne-erot, jotka tuottavat pakollisia siirtymiä, toisaalta kääntäjän oma valinta tai ilmaisun monitulkintaisuus.
Vaikka lähdetekstissä olevat kehotustavat ja modaaliverbit saattoivatkin poiketa toisistaan kehotettavasta riippuen, ei niiden välillä ollut eroa käännöksessä. Näin ollen konditionaalin käyttö tai ilmisubjektittomuus ei näytä vaikuttavan valtasuhteiden vääristymiseen. Kääntäjän tekemien ratkaisujen ideologisuus näkyykin aineistossa lähinnä tekijän katoamisen yhteydessä, kun vastuu hämärtyy. Tutkimuksen avulla saadaan kiinnitettyä huomiota niihin implisiittisiin merkityksiin, joita hyvinkin yksinkertaisilla valinnoilla, kuten konditionaalin käytöllä indikatiivin sijaan tai depersonalisoinnilla, voi käännöksestä välittyä.
Avainsanat: Euroopan parlamentti, siirtymät, modaalisuus, kriittinen diskurssianalyysi