Piensijoittaminen OMX-pörssiin – vertailussa pankkien toimivuus ja kulut
SAARINEN, TED (2008)
2008
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18662
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18662
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus on tutkia suomalaisten piensijoittajien kustannuksia ja vertailla pankkiiriliikkeiden toimivuutta sijoitettaessa Pohjoismaiseen OMX-pörssiin. Tutkimuksen tavoitteena on löytää piensijoittajalle edullinen ja toimiva pankkiriiliike.
Tarkoituksena on selvittää, löytyykö pankkien väliltä merkittäviä eroavaisuuksia ja mitkä ovat todelliset kustannukset sijoitettaessa Helsingin ja Tukholman pörssiin.
Tutkielman teoriaosuudessa paneudutaan sijoittamisen yleisiin määritelmiin. Tutkielma esittelee sijoittamisen valintaan vaikuttavat tekijät ja selvittää myös sijoittamisen riskit. Kansainvälisen rahoituskirjallisuuden avulla selitetään myös sijoittamisen tuotto ja tuotto-odotus. Lisäksi teoriaosuudessa käydään läpi piensijoittajaa koskeva kotimainen ja pohjoismainen verotus sekä se, miten se on muuttunut viime vuosina.
Tutkielman empiirisessä osiossa esittelen seitsemän piensijoittajalle merkittävää pankkiiriliikettä ja vertaan niiden toimivuutta ja merkittäviä eroja. Tässä luvussa rakennan optimisalkun ja seuraan sen riskiluvun ja Value at Risk -arvon muutosta. Lisäksi käyn läpi optimoidun salkun kulut sijoitettaessa erilaisin tavoin kotimaahan ja otan mukaan kaksi yritystä Ruotsista. Näiden salkkujen pohjalta lasken pankkiiriliikkeiden kulut Helsingin ja Tukholman pörssiin sijoitettaessa.
Tutkimuksessa selvisi, että piensijoittajien kulut vaihtelevat paljon. Pankkiiriliikkeiden hinnasto vaihtelee suuresti, ja osa pankeista tavoittelee aktiivista kaupankäyntiä. Ruotsalaisten osakkeiden osto on yksinkertaista, mutta tällöin on syytä varautua suurempiin kuluihin. Valuutanvaihtokustannukset tulevat aina mukaan sijoitettaessa euroalueen ulkopuolelle, ja pankkiiriliikkeet eivät mainitse niistä kovin helposti. Piensijoittaminen on mielekästä ja parhaimmillaan erittäin antoisaa. Tutkimuksen mukaan piensijoittajalle järkevin tapa on ostaa kolmea tai neljää osaketta ja pitää niitä monta vuotta edullisella arvo-osuustilillä.
Avainsanat: Sijoittaminen, osake, verotus, kulut, hajauttaminen
Tarkoituksena on selvittää, löytyykö pankkien väliltä merkittäviä eroavaisuuksia ja mitkä ovat todelliset kustannukset sijoitettaessa Helsingin ja Tukholman pörssiin.
Tutkielman teoriaosuudessa paneudutaan sijoittamisen yleisiin määritelmiin. Tutkielma esittelee sijoittamisen valintaan vaikuttavat tekijät ja selvittää myös sijoittamisen riskit. Kansainvälisen rahoituskirjallisuuden avulla selitetään myös sijoittamisen tuotto ja tuotto-odotus. Lisäksi teoriaosuudessa käydään läpi piensijoittajaa koskeva kotimainen ja pohjoismainen verotus sekä se, miten se on muuttunut viime vuosina.
Tutkielman empiirisessä osiossa esittelen seitsemän piensijoittajalle merkittävää pankkiiriliikettä ja vertaan niiden toimivuutta ja merkittäviä eroja. Tässä luvussa rakennan optimisalkun ja seuraan sen riskiluvun ja Value at Risk -arvon muutosta. Lisäksi käyn läpi optimoidun salkun kulut sijoitettaessa erilaisin tavoin kotimaahan ja otan mukaan kaksi yritystä Ruotsista. Näiden salkkujen pohjalta lasken pankkiiriliikkeiden kulut Helsingin ja Tukholman pörssiin sijoitettaessa.
Tutkimuksessa selvisi, että piensijoittajien kulut vaihtelevat paljon. Pankkiiriliikkeiden hinnasto vaihtelee suuresti, ja osa pankeista tavoittelee aktiivista kaupankäyntiä. Ruotsalaisten osakkeiden osto on yksinkertaista, mutta tällöin on syytä varautua suurempiin kuluihin. Valuutanvaihtokustannukset tulevat aina mukaan sijoitettaessa euroalueen ulkopuolelle, ja pankkiiriliikkeet eivät mainitse niistä kovin helposti. Piensijoittaminen on mielekästä ja parhaimmillaan erittäin antoisaa. Tutkimuksen mukaan piensijoittajalle järkevin tapa on ostaa kolmea tai neljää osaketta ja pitää niitä monta vuotta edullisella arvo-osuustilillä.
Avainsanat: Sijoittaminen, osake, verotus, kulut, hajauttaminen