Menneen ajan aikamuotojen käyttö S2-oppijoiden kirjoitelmissa
OHVO, MAIJA (2008)
OHVO, MAIJA
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18612
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18612
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan S2-oppijoiden menneen ajan aikamuotojen käyttöä sekä menneeseen aikaan viittaamista. Aikaan viittaamiseen kokonaisuutena kiinnitetään tarvittaessa huomiota, mutta pääpaino on viittaamisen kieliopillisissa keinoissa eli aikamuodoissa. Tutkimusaineistona on Yleisten kielitutkintojen suomen kielen kielitaitotestien kirjoittamisen osakokeessa tehtyjä kirjoitelmia, jotka jakautuvat perus-, keski- ja ylimmän tason kirjoitelmiin. Tekstilajeiltaan kirjoitelmat ovat muodollisia ja epämuodollisia viestejä, palautteita, hakemuksia sekä mielipidekirjoituksia. Yhteensä näitä lyhyitä kirjoitelmia on 1185.
Työssä selvitetään, miten menneen ajan aikamuotoja käytetään aineiston eri tasoilla, minkälaisia ongelmia aikamuotojen käyttöön liittyy sekä millaista kehitystä aikamuotojen käytössä voidaan havaita eri tasojen välillä. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kiinnitetään huomio kvantitatiivisesti aikamuotojen määriin sekä erilaisiin virhetyyppeihin eri tasoilla. Toiseksi menneen ajan aikamuotoja tarkastellaan tekstikokonaisuuksissa kirjoitelmissa esiintyvien narratiivien avulla. Kolmanneksi keskitytään perfektin käyttötapoihin sen semanttisten tyyppimerkitysten kautta.
Aikamuotojen käytön ja virhetyyppien määrien tarkastelusta käy ilmi, että imperfekti on menneen ajan aikamuodoista suosituin. Ylimmällä tasolla imperfektin käyttö on paljon vähäisempää kuin perus- ja keskitasolla, perfektiä käytetään sen sijaan enemmän ylimmällä tasolla kuin muilla. Eniten virheitä synnyttää kaikilla tasoilla imperfektin ja perfektin väliset sekaannukset. Ylimmällä tasolla aikamuotojen käyttö on usein lähes natiivin tasoista. Kirjoittajien narratiivien tarkastelu osoittaa, että ongelmana aikamuotojen käytössä on usein se, että niiden käyttö ei ole yhdenmukaista koko tekstissä. Narratiivia käytetään myös sellaisissa tehtävänannoissa ja tekstilajeissa, joissa sitä oletuksenmukaisesti ei tarvittaisi, oletettavasti siksi, että kertova tekstityyppi on kirjoittajille tuttu jo varhaisessa vaiheessa. Perfektin käytön moninaisuus aiheuttaa usein ongelmia niin kielen kuvaajille kuin sen oppijoillekin. Perfektin prototyyppisiä ja suomen kielessä keskeisiä merkityksiä käytetään runsaasti, mutta periferisemmät merkitykset ovat kielenoppijoille vieraita. Lisäksi etenkin jatkuvuuden perfektissä tehdään virheitä kaikilla taitotasoilla, ja erityisesti se sekoittuu preesensiin, mitä muissa perfektityypeissä ei niin selkeästi ollut havaittavissa.
Avainsanat: suomi toisena kielenä, aikamuodot, menneeseen aikaan viittaaminen, näennäisaikatutkimus.
Työssä selvitetään, miten menneen ajan aikamuotoja käytetään aineiston eri tasoilla, minkälaisia ongelmia aikamuotojen käyttöön liittyy sekä millaista kehitystä aikamuotojen käytössä voidaan havaita eri tasojen välillä. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kiinnitetään huomio kvantitatiivisesti aikamuotojen määriin sekä erilaisiin virhetyyppeihin eri tasoilla. Toiseksi menneen ajan aikamuotoja tarkastellaan tekstikokonaisuuksissa kirjoitelmissa esiintyvien narratiivien avulla. Kolmanneksi keskitytään perfektin käyttötapoihin sen semanttisten tyyppimerkitysten kautta.
Aikamuotojen käytön ja virhetyyppien määrien tarkastelusta käy ilmi, että imperfekti on menneen ajan aikamuodoista suosituin. Ylimmällä tasolla imperfektin käyttö on paljon vähäisempää kuin perus- ja keskitasolla, perfektiä käytetään sen sijaan enemmän ylimmällä tasolla kuin muilla. Eniten virheitä synnyttää kaikilla tasoilla imperfektin ja perfektin väliset sekaannukset. Ylimmällä tasolla aikamuotojen käyttö on usein lähes natiivin tasoista. Kirjoittajien narratiivien tarkastelu osoittaa, että ongelmana aikamuotojen käytössä on usein se, että niiden käyttö ei ole yhdenmukaista koko tekstissä. Narratiivia käytetään myös sellaisissa tehtävänannoissa ja tekstilajeissa, joissa sitä oletuksenmukaisesti ei tarvittaisi, oletettavasti siksi, että kertova tekstityyppi on kirjoittajille tuttu jo varhaisessa vaiheessa. Perfektin käytön moninaisuus aiheuttaa usein ongelmia niin kielen kuvaajille kuin sen oppijoillekin. Perfektin prototyyppisiä ja suomen kielessä keskeisiä merkityksiä käytetään runsaasti, mutta periferisemmät merkitykset ovat kielenoppijoille vieraita. Lisäksi etenkin jatkuvuuden perfektissä tehdään virheitä kaikilla taitotasoilla, ja erityisesti se sekoittuu preesensiin, mitä muissa perfektityypeissä ei niin selkeästi ollut havaittavissa.
Avainsanat: suomi toisena kielenä, aikamuodot, menneeseen aikaan viittaaminen, näennäisaikatutkimus.