Heinolan seminaarin esikoiset
NURMINEN, JENNI (2008)
2008
Aikuiskasvatus ja kasvatustiede - Adult Education and Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18610
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18610
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on muodostaa yleiskuva vuonna 1903 Heinolan seminaarista valmistuneiden kansakoulunopettajien yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja pohjatiedoista sekä näiden yhteyksistä. Aktiivisuuden tarkastelussa otan huomioon opiskeluaikaisen aktiivisuuden, opintomatkat, harrastukset, yliopistolliset jatkokurssit ja viran ulkopuoliset toimet. Pohjatietoina huomioin opettajien iän, sosiaalisen taustan, siviilisäädyn, pohjakoulutuksen ja opetuspaikkojen lukumäärän. Selvitän kuinka aktiivinen Heinolasta vuonna 1903 valmistunut kansakoulunopettaja oli ja millainen yhteys aktiivisuudella on pohjatietoihin. Kansakoulunopettajille oli annettu eräänlainen aktiivisuuden vaatimus, aktiivisuus toimia yhteisönsä sivistys- ja moraalitason kohottajina. Tämän mikrohistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on luoda kuvaa kansakoulunopettajasta 1900-luvun alussa ja heidän yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan.
Heinolan naisseminaari perustettiin Mikael Soinisen johdolla vuonna 1899. Heinolan seminaarin esikoiset, ensimmäiset 35 naiskansakoulunopettajaa, valmistuivat sieltä vuonna 1903. Päälähteinä heidän tarkastelussaan olen käyttänyt Heinolan seminaarin muistojulkaisujen matrikkelitietoja. Heinolan seminaarin ensimmäisestä vuosikurssista pääosa oli kotoisin maaseudulta maatalouden parista. Yleensä maaseudulta kotoisin olevat kansakoulunopettajakandidaatit hakeutuivat maaseudulle töihin ja niin tekivät myös Heinolan seminaarista valmistuneet.
Kansakoulunopettajien velvollisuutena nähtiin opetuspaikkakuntansa sivistys- ja moraalitason kohottaminen. Opettaja oli kokonaisvaltaisesti yhteisönsä käytössä. Myös Heinolan seminaarin esikoiset toimivat muissakin kuin kansakoulunopettajan tehtävissä. Suosituimpia viran ulkopuolisia toimia heidän keskuudessaan oli järjestö- ja yhdistystehtävät. Opettajat olivat myös yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä, tekivät kulttuurityötä ja toimivat jonkin verran taloudellisen elämän hyväksi. Seminaariaika valmisti tulevia kansakoulunopettajia tähän monipuoliseen kansansivistämistehtävään.
Keskimäärin Heinolasta vuonna 1903 valmistunut oli naimaton, hän toimi kahdella opetuspaikkakunnalla, hän oli syntynyt vuonna 1881 eli täytti seminaariintulovuonna 18-vuotta. Pohjakoulutuksena hänellä oli kansakoulu ja hän tuli Hämeen läänistä maa- ja metsätalouden yrittäjäperheestä. Aineistosta nousi neljä aktiivisuustyypiä. Aktiivisimmista A-tyypin opettajista, joita oli neljä kappaletta, puolet tuli maa- ja metsätalouden yrittäjäperheistä. 75% aktiivisimasta ryhmästä tuli opiskelijoiden nuorimmasta, 18-vuotiaitten joukosta. 75 % aktiivisimmista opettajista pysytteli naimattomina.
Keskeiset käsitteet: Kansakoulu, kansakoulunopettaja, seminaari
Heinolan naisseminaari perustettiin Mikael Soinisen johdolla vuonna 1899. Heinolan seminaarin esikoiset, ensimmäiset 35 naiskansakoulunopettajaa, valmistuivat sieltä vuonna 1903. Päälähteinä heidän tarkastelussaan olen käyttänyt Heinolan seminaarin muistojulkaisujen matrikkelitietoja. Heinolan seminaarin ensimmäisestä vuosikurssista pääosa oli kotoisin maaseudulta maatalouden parista. Yleensä maaseudulta kotoisin olevat kansakoulunopettajakandidaatit hakeutuivat maaseudulle töihin ja niin tekivät myös Heinolan seminaarista valmistuneet.
Kansakoulunopettajien velvollisuutena nähtiin opetuspaikkakuntansa sivistys- ja moraalitason kohottaminen. Opettaja oli kokonaisvaltaisesti yhteisönsä käytössä. Myös Heinolan seminaarin esikoiset toimivat muissakin kuin kansakoulunopettajan tehtävissä. Suosituimpia viran ulkopuolisia toimia heidän keskuudessaan oli järjestö- ja yhdistystehtävät. Opettajat olivat myös yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä, tekivät kulttuurityötä ja toimivat jonkin verran taloudellisen elämän hyväksi. Seminaariaika valmisti tulevia kansakoulunopettajia tähän monipuoliseen kansansivistämistehtävään.
Keskimäärin Heinolasta vuonna 1903 valmistunut oli naimaton, hän toimi kahdella opetuspaikkakunnalla, hän oli syntynyt vuonna 1881 eli täytti seminaariintulovuonna 18-vuotta. Pohjakoulutuksena hänellä oli kansakoulu ja hän tuli Hämeen läänistä maa- ja metsätalouden yrittäjäperheestä. Aineistosta nousi neljä aktiivisuustyypiä. Aktiivisimmista A-tyypin opettajista, joita oli neljä kappaletta, puolet tuli maa- ja metsätalouden yrittäjäperheistä. 75% aktiivisimasta ryhmästä tuli opiskelijoiden nuorimmasta, 18-vuotiaitten joukosta. 75 % aktiivisimmista opettajista pysytteli naimattomina.
Keskeiset käsitteet: Kansakoulu, kansakoulunopettaja, seminaari