CO2 -päästökauppa – miksi ja miten?
MAAHI, PASI (2008)
2008
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18588
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18588
Tiivistelmä
Globaali ilmastonmuutos on pakottanut ihmiset viimeistään nyt ymmärtämään riippuvuutensa ja osallisuutensa luonnosta. Myös taloustiede sulauttaa ympäristövaikutukset yhä enenevässä määrin oppeihinsa. Tämä näkyy talousmallien kehityksessä, joissa nykyään erotetaan kulutus ja kokonaishyöty toisistaan kulutuksen ollessa yksi osatekijä kokonaishyödyn muodostumisessa. Luonto on kulutuksessa, tuotannossa ja resurssien käyttöönotossa päästöjen hajottaja ja säilytyspaikka. Lisäksi luonto on myös virkistyskäytössä. Nämä eri käyttömuodot ovat toisiinsa nähden riippuvuussuhteessa; yhden lisääminen vähentää muita.
Talousteoreettisesta näkökulmasta päästöjen kustannustehokas vähentäminen riippuu niiden leviämis- ja hajoamisominaisuuksista. Saasteen optimaalinen määrä ei myöskään suinkaan ole nolla, vaan ympäristötalouden viitekehyksessä se optimoituu tilanteessa, jossa saastumisen aiheuttamat haitat ovat yhtä suuret kuin saastuttavasta toiminnasta aiheutuvat hyödyt. Yritysten ja muiden regulaation alaisten päästölähteiden tavoitteeksi muodostuu asetetun standardin mukaisen päästötason saavuttaminen mahdollisimman alhaisin kustannuksin.
Päästökauppa tarjoaa mahdollisuuden investoida päästöjä alentavaan tekniikkaan ja toimintatapoihin niissä päästölähteissä, joissa se on edullisinta. Päästölupien markkinoilla muodostuva päästölupayksikön hinta ohjaa yrityksiä joko investoimaan tai ostamaan päästölupia markkinoilta, riippuen yrityksen oman rajapuhdistuskustannuksen tasosta.
Tutkimukset ja kokemukset näyttävät puoltavan päästökauppajärjestelmän mahdollisuuksia aikaansaada selkeitä säästöjä päästötavoitteiden saavuttamisessa. Tämä edellyttää kuitenkin, että toiminnalle asetetut puitteet ovat kunnossa.
Markkinaepätäydellisyydet ja huono viranomaistoiminta voi johtaa tehottomuuteen päästökaupassa. Viranomaisten vastuu toimivan markkinapaikan luomisessa on suuri, mutta sillä on myös käytettävissä työkaluja uskottavan markkinan luomiseen. Jotta tämä voisi tapahtua, viranomaistoiminnan on oltava uskottavaa, joustavaa, ennakoitavaa sekä tasapuolista.
Muutamia päästökauppajärjestelmiä on jo käytössä, joista suurin ja tärkein on EU:n ETS. ETS:n osalta olennaista on markkinoiden jatkuvuuden turvaaminen vuoden 2012 tuolle puolen. Tämä voidaan saavuttaa määrittelemällä ja julkistamalla vuoden 2012 jälkeisen ajan pelisäännöt mahdollisimman nopeasti. ETS:n Lisäksi on käynnissä useita kansallisia hankkeita, joiden on ilmoitettu käynnistyvän lähivuosina. Likvidin markkinan luomiseksi olisikin tärkeää eri markkinapaikkojen yhdistäminen, sekä päästökaupan laajentaminen uusille teollisuudenaloille.
Talousteoreettisesta näkökulmasta päästöjen kustannustehokas vähentäminen riippuu niiden leviämis- ja hajoamisominaisuuksista. Saasteen optimaalinen määrä ei myöskään suinkaan ole nolla, vaan ympäristötalouden viitekehyksessä se optimoituu tilanteessa, jossa saastumisen aiheuttamat haitat ovat yhtä suuret kuin saastuttavasta toiminnasta aiheutuvat hyödyt. Yritysten ja muiden regulaation alaisten päästölähteiden tavoitteeksi muodostuu asetetun standardin mukaisen päästötason saavuttaminen mahdollisimman alhaisin kustannuksin.
Päästökauppa tarjoaa mahdollisuuden investoida päästöjä alentavaan tekniikkaan ja toimintatapoihin niissä päästölähteissä, joissa se on edullisinta. Päästölupien markkinoilla muodostuva päästölupayksikön hinta ohjaa yrityksiä joko investoimaan tai ostamaan päästölupia markkinoilta, riippuen yrityksen oman rajapuhdistuskustannuksen tasosta.
Tutkimukset ja kokemukset näyttävät puoltavan päästökauppajärjestelmän mahdollisuuksia aikaansaada selkeitä säästöjä päästötavoitteiden saavuttamisessa. Tämä edellyttää kuitenkin, että toiminnalle asetetut puitteet ovat kunnossa.
Markkinaepätäydellisyydet ja huono viranomaistoiminta voi johtaa tehottomuuteen päästökaupassa. Viranomaisten vastuu toimivan markkinapaikan luomisessa on suuri, mutta sillä on myös käytettävissä työkaluja uskottavan markkinan luomiseen. Jotta tämä voisi tapahtua, viranomaistoiminnan on oltava uskottavaa, joustavaa, ennakoitavaa sekä tasapuolista.
Muutamia päästökauppajärjestelmiä on jo käytössä, joista suurin ja tärkein on EU:n ETS. ETS:n osalta olennaista on markkinoiden jatkuvuuden turvaaminen vuoden 2012 tuolle puolen. Tämä voidaan saavuttaa määrittelemällä ja julkistamalla vuoden 2012 jälkeisen ajan pelisäännöt mahdollisimman nopeasti. ETS:n Lisäksi on käynnissä useita kansallisia hankkeita, joiden on ilmoitettu käynnistyvän lähivuosina. Likvidin markkinan luomiseksi olisikin tärkeää eri markkinapaikkojen yhdistäminen, sekä päästökaupan laajentaminen uusille teollisuudenaloille.