Moniäänisyys Tua Forsströmin runokokoelmassa <i>Parkerna</i>
LAININEN, HENNA (2008)
2008
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18574
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18574
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee nykyrunouden moniäänisyyttä. Kohdetekstinäni on suomenruotsalaisen runoilija Tua Forsströmin runokokoelma Parkerna (1992), joka sijoittuu keskeislyyrisen ja postmodernistisen runouden välimaastoon. Kokoelma sisältää postmodernistisiksi kollaaseiksi luokiteltavia runoja, intertekstuaalisia lainoja eurooppalaisilta kirjailijoilta, filosofeilta ja historioitsijoilta sekä keskeislyyrisiä, puhuvaa minää korostavia runoja. Kysyn tutkielmassani, minkälaista lukutapaa moniääniseen runokokoelmaan pitäisi soveltaa, ja miten moniäänisen tekstin ja todellisuuden suhde pitäisi ymmärtää. Minkälaisia merkityksiä moniääninen rakenne nostaa esiin?
Tutkielmani metodologiset lähtökohdat jakautuvat kolmeen osaan. Ensimmäisessä analyysiluvussa esittelen postmodernistisen tekstin suhdetta todellisuuteen sekä etsin Parkerna-kokoelmasta postmodernistisia piirteitä. Postmodernististen piirteiden tarkastelussa käytän apuna Marjorie Perloffin, Carrie Nolandin sekä Brian McHalen näkemyksiä postmodernistisesta runoudesta. Avantgarden perinteestä ammentava postmodernistisen kollaasin käsite osoittautuu toimivimmaksi lähestymistavaksi Parkerna-kokoelman fragmentaaristen runojen tarkastelussa.
Toisessa analyysiluvussa pohdin tekstin ja todellisuuden suhdetta Heinrich F. Plettin intertekstuaalisuuskäsityksen näkökulmasta sekä erittelen Parkerna-kokoelman intertekstuaalista keskustelua. Kokoelman intertekstuaalisten viittausten tarkastelussa hyödynnän Plettin näkemyksiä intertekstuaalisista lainoista sekä Kiril Taranovskin analyysimetodia. Sitaattien lisäksi kokoelmassa aktivoituvat subtekstit maailmankuvineen.
Kolmannessa analyysiluvussa esittelen runon puhujan, runon sinän ja lukijan problematiikkaa moniäänisessä runokokoelmassa Auli Viikarin, James Phelanin, Robyn R. Warholin ja Mihail Bahtinin näkemysten avulla. Keskeiseksi nousee kysymys, pitäisikö moniäänisen kokoelman monet äänet ymmärtää puhujien vaihteluna vai yhden ja ainoan puhuvan subjektin strategiana. Tutkielmani kuluessa käy ilmi, että moniäänisyyttä käytetään Forsströmin runoudessa paitsi modernin ihmisen vieraantuneisuuden kuvaamiseen myös yhteyksien etsimiseen eri maailmojen välillä.
ASIASANAT: Forsström, intertekstuaalisuus, lyyrinen minä, moniäänisyys, keskeislyriikka, kollaasi, lukija, postmodernismi, puhuva subjekti, runon puhuja, runon sinä, runous, subteksti.
Tutkielmani metodologiset lähtökohdat jakautuvat kolmeen osaan. Ensimmäisessä analyysiluvussa esittelen postmodernistisen tekstin suhdetta todellisuuteen sekä etsin Parkerna-kokoelmasta postmodernistisia piirteitä. Postmodernististen piirteiden tarkastelussa käytän apuna Marjorie Perloffin, Carrie Nolandin sekä Brian McHalen näkemyksiä postmodernistisesta runoudesta. Avantgarden perinteestä ammentava postmodernistisen kollaasin käsite osoittautuu toimivimmaksi lähestymistavaksi Parkerna-kokoelman fragmentaaristen runojen tarkastelussa.
Toisessa analyysiluvussa pohdin tekstin ja todellisuuden suhdetta Heinrich F. Plettin intertekstuaalisuuskäsityksen näkökulmasta sekä erittelen Parkerna-kokoelman intertekstuaalista keskustelua. Kokoelman intertekstuaalisten viittausten tarkastelussa hyödynnän Plettin näkemyksiä intertekstuaalisista lainoista sekä Kiril Taranovskin analyysimetodia. Sitaattien lisäksi kokoelmassa aktivoituvat subtekstit maailmankuvineen.
Kolmannessa analyysiluvussa esittelen runon puhujan, runon sinän ja lukijan problematiikkaa moniäänisessä runokokoelmassa Auli Viikarin, James Phelanin, Robyn R. Warholin ja Mihail Bahtinin näkemysten avulla. Keskeiseksi nousee kysymys, pitäisikö moniäänisen kokoelman monet äänet ymmärtää puhujien vaihteluna vai yhden ja ainoan puhuvan subjektin strategiana. Tutkielmani kuluessa käy ilmi, että moniäänisyyttä käytetään Forsströmin runoudessa paitsi modernin ihmisen vieraantuneisuuden kuvaamiseen myös yhteyksien etsimiseen eri maailmojen välillä.
ASIASANAT: Forsström, intertekstuaalisuus, lyyrinen minä, moniäänisyys, keskeislyriikka, kollaasi, lukija, postmodernismi, puhuva subjekti, runon puhuja, runon sinä, runous, subteksti.