HARRASTUKSESTA AMMATTI - Kasvu pitsinnypläyksen opettajaksi elämänkertojen valossa
KUUVA, TARJA (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KUUVA, TARJA
2008
Aikuiskasvatus ja kasvatustiede - Adult Education and Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kansalaisopiston pitsinnypläyksen opettajan ammatillista kasvua elämänkertojen avulla. Tutkimus pyrkii lisäämään tietoa siitä, miten nypläyksenopettajat ovat rakentaneet opettajaidentiteettiään ja ammattitaitoaan ilman formaalisen koulutuksen tuomaa tukea. Tutkimus on laadullinen ja sen aineistona on viiden opettajan elämänhistoriallinen haastattelu. Tutkimukseen osallistuneet opettajat opettavat nypläystä päätyönään, kun taas suurin osa kansalaisopistojen nypläyksenopettajista opettaa vain yhtä tai kahta ryhmää oman työnsä ohella. Aineiston pienuudesta ja opettajien päätoimisuudesta johtuen tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tutkimusta voidaan pitää pikemminkin tapaustutkimuksena.
Tutkimusmetodina on teorialähtöinen analyysi. Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan opettajien kokemuksia taidon oppimisesta, opettajaksi kasvamisesta ja nypläystaidon opettamisesta. Tutkimus valottaa myös opettajien ja koko pitsinnypläyksen tulevaisuudennäkymiä.
Haastatellut opettajat ovat harrastaneet pitsinnypläystä aluksi kansalaisopistossa ja siirtyneet myöhemmin opetustyöhön. Opettajien työssään kokemat vaikeudet liittyivät didaktiikkaan, pitsinnypläyksen tekniikkaan, opettajaidentiteetin muodostumiseen ja opetuskäytäntöihin. Opettajan pohjakoulutus ja opetusvuodet vaikuttivat opettajien kokemiin vaikeuksiin ja niiden ratkaisemiseen. Opettajien tarinoissa korostui innostuneisuus työstä, opetuksen järjestelmällisyys ja ystävällinen suhtautuminen opiskelijoihin.
Kaikkien opettajien suuri huoli oli harrastuksen jatkuvuus. Tuntiopettajan asema, käsityönopetuksen arvostus ja ryhmien säilyminen uusien alojen, kuten tietotekniikan vallatessa alaa kansalaisopistoissa huolettivat opettajia. Pitsiperinne säilyy elävänä vain jos vanhoja pitsejä tehdään ja uusia malleja suunnitellaan. Kansalaisopistolla on merkittävä asema perinnekäsitöiden taidon säilyttäjänä ja kehittäjänä.
Asiasanat: Pitsinnypläys, opettaja, kansalaisopisto, ammatillinen kasvu, elämänkertatutkimus
Tutkimusmetodina on teorialähtöinen analyysi. Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan opettajien kokemuksia taidon oppimisesta, opettajaksi kasvamisesta ja nypläystaidon opettamisesta. Tutkimus valottaa myös opettajien ja koko pitsinnypläyksen tulevaisuudennäkymiä.
Haastatellut opettajat ovat harrastaneet pitsinnypläystä aluksi kansalaisopistossa ja siirtyneet myöhemmin opetustyöhön. Opettajien työssään kokemat vaikeudet liittyivät didaktiikkaan, pitsinnypläyksen tekniikkaan, opettajaidentiteetin muodostumiseen ja opetuskäytäntöihin. Opettajan pohjakoulutus ja opetusvuodet vaikuttivat opettajien kokemiin vaikeuksiin ja niiden ratkaisemiseen. Opettajien tarinoissa korostui innostuneisuus työstä, opetuksen järjestelmällisyys ja ystävällinen suhtautuminen opiskelijoihin.
Kaikkien opettajien suuri huoli oli harrastuksen jatkuvuus. Tuntiopettajan asema, käsityönopetuksen arvostus ja ryhmien säilyminen uusien alojen, kuten tietotekniikan vallatessa alaa kansalaisopistoissa huolettivat opettajia. Pitsiperinne säilyy elävänä vain jos vanhoja pitsejä tehdään ja uusia malleja suunnitellaan. Kansalaisopistolla on merkittävä asema perinnekäsitöiden taidon säilyttäjänä ja kehittäjänä.
Asiasanat: Pitsinnypläys, opettaja, kansalaisopisto, ammatillinen kasvu, elämänkertatutkimus