KANSALAISOPISTON TEHTÄVÄT JA SIDOSRYHMÄT- tutkimus kansalaisopistojen opetuksellisesta yhteistyöstä ja sen muutoksista entisen Hämeen läänin alueella

Abstract

Tutkielma koskee kansalaisopistojen tehtäviä, sidosryhmiä sekä niissä tapahtuneita muutoksia entisen Hämeen läänin alueella 1980-luvulta vuoteen 2007 saakka. Pitkittäistutkimuksen tehtävänä oli selvittää millaista opetuksellista yhteistyötä kansalaisopistoilla on ollut eri oppilaitosten, kuntaorganisaation, paikallisten yhteisöjen ja elinkeinoelämän kanssa ja miten yhteistyö on kehittynyt ja muuttunut tutkimusajankohtien välillä. Kansalaisopistojen tehtäväkäsitystä, tehtäväalaa, opetussisältöjä ja niiden muutoksia kuvataan käyttäen lähteinä mm. valtionhallinnon aikuiskoulutusta koskevia asiakirjoja, komiteanmietintöjä, lakeja ja asetuksia sekä vapaan sivistystyön julkaisuja. Dokumenttiaineisto muodostaa tausta-aineiston, joka toimii viitekehyksenä yhteistyöhavainnoille. Tutkimuksen empiirisen osan muodostaa entisen Hämeen läänin kansalaisopistojen rehtoreille kolmessa vaiheessa, v.1986, v.1993 ja v.2008 suoritetun puolistrukturoidun lomakekyselyn avulla kerätty aineisto

Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty kvalitatiivista ja tulkitsevaa tutkimusotetta. Ilmiökentän laaja-alaisuuden ja monisäikeisyyden vuoksi tutkimukselle ei ole asetettu mitään yhtenäistä teoriapohjaa vaan selitysperusteina yhteistyöhavainnoille on pyritty käyttämään kansalaisopistojen muuttunutta tehtäväkäsitystä ja toimintaympäristöissä tapahtuneita muutoksia. Kansalaisopistojen rehtoreiden näkemyksiä yhteistyöstä ja kansalaisopistojen tehtävistä analysoitiin kansalaisopistojen tehtäviä ja yhteistyötä koskevien 14 väittämän vastausten keskiarvojen avulla.

Muutokset kansalaisopistojen toimintaympäristössä, lainsäädännössä, rahoituksessa ja opistojen tehtäväkäsityksessä ovat muokanneet vuosikymmenien kuluessa opistojen tehtäväalaa ja opetussisältöjä ja vaikuttaneet myös opistojen sidosryhmiin ja yhteistyökumppaneihin. Yhteistyö kuntaorganisaation kanssa on muuttunut laadukkaampaan ja sisällöllisesti ammatillisempaan suuntaan. Monet paikalliset tahot, yhteisöt ja yhdistykset ovat hakeutuneet itsekin yhteistyöhön opistojen kanssa synergiaetuja tavoitellen. Laajimmillaan yhteistyö oli 1990-luvulla maksupalvelukoulutuksen laajennuttua opistoissa voimakkaasti ja opistojen ryhdyttyä markkinoimaan palvelujaan. Yhteistyötä on 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla pyritty kehittämään sattumanvaraisesta tavoitteellisempaan ja pitkäjänteisempään suuntaan mm. koulutuksen arviointeihin ja suuntaviivaopintoihin perustuvin hankkein. Sekä yhteistyöhavainnot että vastaajien näkemykset osoittavat, että kansalaisopistojen tehtävät ja yhteistyö ovat muuttuneet kysyntäpainotteiseen suuntaan. Kilpailun kiristymisestä ja koulutuksen markkinoistumisesta huolimatta nähtiin, että vapaan sivistystyön arvopäämäärien ja periaatteiden tulee edelleen ohjata opistojen ohjelmien suunnittelua. Perinteiset opetusaineryhmät ovatkin säilyttäneet paikkansa kansalaisopistojen tarjonnassa.

Asiasanat: vapaa sivistystyö, kansalaisopistot, yhteistyö, sidosryhmät, paikallisuus