EUROOPPALAISTEN MAIDEN TOIMITTAJIEN EETTISET OHJEET. Ohjeiden vertaileva sisällönanalyysi sekä muutokset vuosina 1995-2007
KARILAINEN, JUHA (2008)
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18544
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18544
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu-tutkielmassani journalistietiikkaa sellaisena, kuin se esiintyy eurooppalaisten maiden toimittajien eettisissä säännöstöissä.
Keräsin tutkimuksen aineiston talvella 2007-08 lähinnä eurooppalaisten journalistiliittojen ja lehdistöneuvostojen internet-sivuilta, eurooppalaisilta journalismin tutkimuksen professoreilta tai journalisteilta.
Toimittajien eettisiä säännöstöjä, eli koodeja, kertyi tämän tutkimuksen aineistoon 50 kappaletta, 46:sta eri maasta. Mukana ovat kaikki EU-maat ja suuri joukko Itä-Euroopan maita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten eurooppalainen journalistietiikka on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa. Tiina Laitila tutki Tampereen yliopistolla journalistieettisiä koodeja vuonna 1995. Tämä tutkimus on tehty noudattaen Laitilan omaan tutkimukseensa kehittämää menetelmää. Näin ollen journalistieettisten koodien kehitys voidaan selvittää vertailemalla vuoden 2007 koodeja vuoden 1995 koodeihin.
Vuoden 1995 jälkeen Eurooppaan on ilmestynyt 19 uutta koodia lähes yhtä moneen maahan. 16 vuonna 1995 mukana ollutta koodia on päivitetty vuoden 1995 jälkeen.
Aineiston sisällönanalyysi on tehty etsimällä koodeissa esiintyvät yksittäiset eettiset periaatteet ja luokittelemalla ne kuuteen pääluokkaan, jotka jakaantuvat kahteentoista alaluokkaan. Sisältöluokat on johdettu Denis McQuailin määrittelemistä median vastuusuhteista.
Tutkimuksen päätuloksena oli, että eurooppalaisten maiden koodit ovat keskenään hyvin samanlaisia. Koodit ovat myös samanlaisia kuin ne olivat reilut kymmenen vuotta sitten. Kuusi pääluokkaa ovat kutakuinkin yhtä yleisiä nyt kuin ne olivat vuonna 1995. Jos tarkastellaan yksittäisiä sääntöjä, niin neljä yleisintä sääntöä ovat täysin samoja nyt kuin ne olivat vuonna 1995, vain niiden keskinäinen järjestys on muuttunut.
Tästä samankaltaisuudesta voi päätellä ensiksi, että ideaalinen, hyvä journalismi mielletään muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hyvinkin samalla tavoin eri maissa. Toiseksi journalistin ohjeita pidetään 2000-luvulla eräänlaisena toimivan modernin (länsimaisen) valtion tunnusmerkkeinä. Tästä kertovat selvästi itäisen Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan maihin EU:n tai muiden kansainvälisten organisaatioiden viemät koodit. Tämän takia itä-eurooppalaiset koodit ovat sisällöltään hyvin samanlaisia kuin lännessä, vaikka maiden journalistiset kulttuurit eivät samanlaisia olisikaan.
Keräsin tutkimuksen aineiston talvella 2007-08 lähinnä eurooppalaisten journalistiliittojen ja lehdistöneuvostojen internet-sivuilta, eurooppalaisilta journalismin tutkimuksen professoreilta tai journalisteilta.
Toimittajien eettisiä säännöstöjä, eli koodeja, kertyi tämän tutkimuksen aineistoon 50 kappaletta, 46:sta eri maasta. Mukana ovat kaikki EU-maat ja suuri joukko Itä-Euroopan maita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten eurooppalainen journalistietiikka on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa. Tiina Laitila tutki Tampereen yliopistolla journalistieettisiä koodeja vuonna 1995. Tämä tutkimus on tehty noudattaen Laitilan omaan tutkimukseensa kehittämää menetelmää. Näin ollen journalistieettisten koodien kehitys voidaan selvittää vertailemalla vuoden 2007 koodeja vuoden 1995 koodeihin.
Vuoden 1995 jälkeen Eurooppaan on ilmestynyt 19 uutta koodia lähes yhtä moneen maahan. 16 vuonna 1995 mukana ollutta koodia on päivitetty vuoden 1995 jälkeen.
Aineiston sisällönanalyysi on tehty etsimällä koodeissa esiintyvät yksittäiset eettiset periaatteet ja luokittelemalla ne kuuteen pääluokkaan, jotka jakaantuvat kahteentoista alaluokkaan. Sisältöluokat on johdettu Denis McQuailin määrittelemistä median vastuusuhteista.
Tutkimuksen päätuloksena oli, että eurooppalaisten maiden koodit ovat keskenään hyvin samanlaisia. Koodit ovat myös samanlaisia kuin ne olivat reilut kymmenen vuotta sitten. Kuusi pääluokkaa ovat kutakuinkin yhtä yleisiä nyt kuin ne olivat vuonna 1995. Jos tarkastellaan yksittäisiä sääntöjä, niin neljä yleisintä sääntöä ovat täysin samoja nyt kuin ne olivat vuonna 1995, vain niiden keskinäinen järjestys on muuttunut.
Tästä samankaltaisuudesta voi päätellä ensiksi, että ideaalinen, hyvä journalismi mielletään muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hyvinkin samalla tavoin eri maissa. Toiseksi journalistin ohjeita pidetään 2000-luvulla eräänlaisena toimivan modernin (länsimaisen) valtion tunnusmerkkeinä. Tästä kertovat selvästi itäisen Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan maihin EU:n tai muiden kansainvälisten organisaatioiden viemät koodit. Tämän takia itä-eurooppalaiset koodit ovat sisällöltään hyvin samanlaisia kuin lännessä, vaikka maiden journalistiset kulttuurit eivät samanlaisia olisikaan.