”No mä meen vaan niinku googleen.” Lasten käsityksiä elämästä tietoyhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten käsityksiä siitä, miten tietoyhteiskunta näkyy elämisessä tänä päivänä, ja miten se heidän mielestään tulee näyttäytymään tulevaisuudessa. Toisena tutkimustehtävänä oli selvittää, onko lasten mielestä syntynyt eriarvoisuutta tietoyhteiskunnan kehityksellisessä ilmapiirissä elävien ja siitä pois jääneiden tai jättäytyneiden välillä. Tätä kysymystä voi pohtia suppeammasta näkökulmasta, esimerkiksi eri sosiaaliryhmien tai koulutustaustaisten ihmisten välillä, tai tarkastelu voidaan ulottaa maailmanlaajuiseksi, jolloin kohteena ovat eriasteisesti kehittyneet maat.

Tutkimus sijoittuu kasvatustieteelliseen tutkimuskenttään, mutta siinä voidaan nähdä myös piirteitä yhteiskunnallisesta tutkimuksesta. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla 12-vuotiaita, tieto- ja viestintätekniikasta kiinnostuneita lapsia. Tietoyhteiskunta on käsitteenä melko vieras lapsille, joten siihen liittyvistä asioista ja ilmiöistä on lapsen vaikea keskustella, jos hänellä ei ole minkäänlaista konkreettista kosketusta tietoteknisen kehityksen tuotteisiin ja ilmiöihin. Lapsilla käsitysten muodostuminen edellyttää konkreettista kokemusta asiasta tai ilmiöstä. Tutkimuskohteeksi valittiin 12-vuotiaat lapset sillä perusteella, että tämän ikäisten lasten ajattelun kehitysaste mahdollistaa abstraktin ja toisen ihmisen näkökulmasta tapahtuvan ajattelun.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, sillä se soveltuu parhaiten käsitysten tutkimiseen. Käsitykset muodostuvat yksilöllisesti tietojen, kokemusten, uskomusten ja tunteiden pohjalta. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää ja ymmärtää lasten käsityksiä, joten laadullisella tutkimusmenetelmällä oli mahdollista päästä niin syvälle tutkittavaan ilmiöön. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu.

Lapsilla oli yllättävänkin kehittyneitä käsityksiä tietoyhteiskunnasta, vaikka paikoitellen käsityksissä näkyi lapsen tietojen ja kokemusmaailman niukkuus. Tietoyhteiskunta perustui nimenomaan tietoon, tiedon saatavuuteen ja hallittavuuteen sekä erilaisten viestimien käyttöön. Lapset ovat taitavia tietotekniikan ja viestimien käyttäjiä, ja he ovatkin omalta osaltaan mukana luomassa uudenlaista viestinnän kulttuuria. Lapset esittivät myös kritiikkiä tietoyhteiskuntaa ja sen ilmiötä kohtaan. Esimerkiksi työn muuttuessa teknisempään suuntaan ihmisten työpanoksen tarve vähenee, mikä taas merkitsee työttömyyttä.

Lasten käsityksistä näkyi myös luonteva suhtautuminen kehitykseen ja muutokseen. He ovat tottuneet elämään alituisesti kehittyvien koneiden, laitteiden ja ohjelmien parissa ja he myös odottavat uudistumista ja parannuksia.

Luontevasta suhtautumisesta kertoi myös heidän käsityksensä siitä, että tulevaisuudessa maailman muuttuessa yhä teknisempään suuntaan, pärjäävät vain ne, jotka ovat tottuneet muutokseen ja haluavat pysyä kehityksessä mukana. Putoajien joukossa ovat erityisesti kehitysmaat, jotka eivät tälläkään hetkellä elä tietoyhteiskunnan jäseninä. Lapset eivät kuitenkaan pitäneet tätä varsinaisesti eriarvoisuutena; heidän mielestään ongelmia syntyy vasta sitten, kun erilaiset maailmat kohtaavat.

Asiasanat: tietoyhteiskunta, mediakasvatus, käsitykset.