Humour and Handicap in Mark Haddon's The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
JOHANSSON, LAURA (2008)
JOHANSSON, LAURA
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18529
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18529
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee huumoria, joka syntyy minäkertojan vammaisuudesta Mark Haddonin teoksessa The Curious Incident of the Dog in the Night-Time. Vaikka sitä ei romaanissa eksplisiittisesti todetakaan, päähenkilö Christopherilla on Aspergerin syndrooma.
Aspergerin syndrooma on autistisen kirjon häiriö, joka aiheuttaa ongelmia etenkin sosiaalisessa ja verbaalisessa vuorovaikutuksessa. Siitä huolimatta, että Haddon ei ole pyrkinyt luomaan teoksessaan kattavaa ja täysin todenmukaista kuvaa Aspergerin syndroomasta, hän silti onnistuu antaman häiriöstä uskottavan kuvan niin hyvässä kuin pahassa. Lisäksi tarina kerrotaan täysin Christopherin näkökulmasta, mikä tekee romaanista poikkeavan.
Lähestyn romaanin huumoria tarkastelemalla sitä kymmenen Aspergerin syndroomalle tyypillisen piirteen kautta selvittääkseni, mikä tekee niin surullisesta teoksesta niin hauskan. Keskityn Christopheriin liittyvään huumoriin, vaikka teoksessa esiintyy monia muitakin hahmoja, jotka saavat lukijan huvittumaan. Siinä missä muille hahmoille voi nauraa ilman ristiriitaisia tunteita, Christopherin hahmon sympaattisuus ja naiivius vaikeuttavat hänelle nauramista. Selvitänkin siis kumpi on yleisempää, Christopherille nauraminen, vai myötätunto häntä kohtaan. Lisäksi, koska Christopherissa ilmenee toisinaan myös epäinhimillisiä piirteitä, pohdin myös hänen hahmonsa ihmisyyttä. Tämä pohdinta on oleellista, koska Christopher edustaa ryhmää, jonka jäsenien ihmisarvo toisinaan kyseenalaistetaan.
Teosta on aiemmin analysoitu siinä ilmenevän autismin tai salapoliisikertomuksen piirteiden pohjalta, mutta myös teoksen hienovarainen huumori on huomioitu, vaikka sitä ei ole varsinaiseksi tutkimuskohteeksi aiemmin nostettukaan. Lähtökohdikseni huumorin analyysiin otan huumorin pääteoriat: ylemmyysteorian (the superiority theory), yhteensopimattomuusteorian (the incongruity theory) sekä huojennusteorian (the relief theory). Lisäksi pohdin teoksen huumoria mustan huumorin, ironian sekä tabujen rikkomisen näkökulmista. Etenkin yhteensopimattomuusteoria nousee keskeiseksi romaanissa, sillä vaikka huumorin syntyyn vaikuttavat aina lukuisat tekijät, yleensä on kuitenkin aina tavalla tai toisella kyse siitä, että havaitaan jokin yllättävä epäsuhta. Christopherin häiriö antaa hänelle hyvin omalaatuisen tavan hahmottaa maailmaa, ja siksi teoksen huumori syntyykin usein siitä, että lukijan maailmankatsomus ja Christopherin näkemys eivät ole yhteensopivat. Koska romaaniin on saatu aiheen vakavuudesta huolimatta humoristinen ote, lukija voi kokea moninaiset yhteensopimattomuudet yleensä huvittavina eikä häiritsevinä.
Avainsanat: Haddon, huumori, Aspergerin syndrooma
Aspergerin syndrooma on autistisen kirjon häiriö, joka aiheuttaa ongelmia etenkin sosiaalisessa ja verbaalisessa vuorovaikutuksessa. Siitä huolimatta, että Haddon ei ole pyrkinyt luomaan teoksessaan kattavaa ja täysin todenmukaista kuvaa Aspergerin syndroomasta, hän silti onnistuu antaman häiriöstä uskottavan kuvan niin hyvässä kuin pahassa. Lisäksi tarina kerrotaan täysin Christopherin näkökulmasta, mikä tekee romaanista poikkeavan.
Lähestyn romaanin huumoria tarkastelemalla sitä kymmenen Aspergerin syndroomalle tyypillisen piirteen kautta selvittääkseni, mikä tekee niin surullisesta teoksesta niin hauskan. Keskityn Christopheriin liittyvään huumoriin, vaikka teoksessa esiintyy monia muitakin hahmoja, jotka saavat lukijan huvittumaan. Siinä missä muille hahmoille voi nauraa ilman ristiriitaisia tunteita, Christopherin hahmon sympaattisuus ja naiivius vaikeuttavat hänelle nauramista. Selvitänkin siis kumpi on yleisempää, Christopherille nauraminen, vai myötätunto häntä kohtaan. Lisäksi, koska Christopherissa ilmenee toisinaan myös epäinhimillisiä piirteitä, pohdin myös hänen hahmonsa ihmisyyttä. Tämä pohdinta on oleellista, koska Christopher edustaa ryhmää, jonka jäsenien ihmisarvo toisinaan kyseenalaistetaan.
Teosta on aiemmin analysoitu siinä ilmenevän autismin tai salapoliisikertomuksen piirteiden pohjalta, mutta myös teoksen hienovarainen huumori on huomioitu, vaikka sitä ei ole varsinaiseksi tutkimuskohteeksi aiemmin nostettukaan. Lähtökohdikseni huumorin analyysiin otan huumorin pääteoriat: ylemmyysteorian (the superiority theory), yhteensopimattomuusteorian (the incongruity theory) sekä huojennusteorian (the relief theory). Lisäksi pohdin teoksen huumoria mustan huumorin, ironian sekä tabujen rikkomisen näkökulmista. Etenkin yhteensopimattomuusteoria nousee keskeiseksi romaanissa, sillä vaikka huumorin syntyyn vaikuttavat aina lukuisat tekijät, yleensä on kuitenkin aina tavalla tai toisella kyse siitä, että havaitaan jokin yllättävä epäsuhta. Christopherin häiriö antaa hänelle hyvin omalaatuisen tavan hahmottaa maailmaa, ja siksi teoksen huumori syntyykin usein siitä, että lukijan maailmankatsomus ja Christopherin näkemys eivät ole yhteensopivat. Koska romaaniin on saatu aiheen vakavuudesta huolimatta humoristinen ote, lukija voi kokea moninaiset yhteensopimattomuudet yleensä huvittavina eikä häiritsevinä.
Avainsanat: Haddon, huumori, Aspergerin syndrooma