"Kirja oli välillä niin jännittävä, että kädet hikosivat" - -11-13-vuotiaiden peruskoululaisten kokemuksia kaunokirjallisuuden lukemisesta
INKINEN, TERTTU (2008)
INKINEN, TERTTU
2008
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18522
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18522
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista kaunokirjallisuutta 11–13 -vuotiaat peruskoululaiset lukevat ja millaisia kokemuksia heillä on fiktiivisen kirjallisuuden lukemisesta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisin perustein he lukemisensa valitsevat; miten he sitä tulkitsevat ja onko lukemisympäristöllä vaikutusta tulkintaan.
Tutkimus toteutettiin kolmessa osassa. Ensimmäisessä vaiheessa jaettiin kahden helsinkiläisen peruskoulun 5- ja 6- luokkalaisille kyselylomake. Lomakkeen täytti 106 oppilasta. Kyselylomakkeen tietoja analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättyä tutkimusaineistoa vertailtiin Helsingin kaupunginkirjaston lastensivuilla oleviin lasten kirjoittamiin arvosteluihin. Koska pyrittiin selvittelemään sitä, onko lukemisympäristöllä vaikutusta 11–13-vuotiaiden lukemiseen, haluttiin saada kouluissa jaetun kyselyn lisäksi myös aineistoa, jossa lukemisen konteksti ei olisi niin selvä ja määrätty. Vapaaehtoista lukemista edustamaan valittiin sen vuoksi lastensivuilla olevat 11–13 -vuotiaiden lasten omat kirja-arvostelut.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa haastateltiin kahta 13-vuotiasta tyttöä, jotka olivat täyttäneet myös kyselylomakkeen asioidessaan lastenkirjastoauto Snadin iltapysäkillä. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna, jonka teemoina olivat kirjallisuus, lukeminen ja kirjastot.
Tuloksia tulkittaessa tärkeiksi lähteiksi muodostuivat Lehtovaaran ja Saarisen (1976), Saarisen (1986), Saarisen ja Korkiakankaan (1997) ja Saanilahden (2002) tutkimukset lasten lukemisharrastuksesta viimeisten neljänkymmenen vuoden ajalta. Verrattaessa näihin aiempiin tuloksiin tämän tutkimuksen tulokset olivat osin samankaltaisia. 11–13 -vuotiaat lukivat enimmäkseen sarja- ja seikkailukirjallisuutta. Suosituimmat aihepiirit luetuissa kirjoissa olivat jännitys, kauhu, huumori ja fantasia. Tytöt lukivat enemmän ja monipuolisemmin kuin pojat. Tytöt lukivat poikia enemmän kauhu- ja muita pelottavia kirjoja sekä nuortenkirjoja. Pojat puolestaan lukivat tyttöjä enemmän huumoria sisältäviä kirjoja. Tyttöjen ja poikien yhteinen mielikirjallisuus oli fantasiakirjallisuutta ja yhteinen suosikkikirjailija J.K. Rowling.
Tutkimuksen tuloksena oli myös, että hyvänä kirjana pidettiin sellaista kirjaa, joka herätti lukijassaan voimakkaita tuntemuksia, kuten iloa, pelkoa tai surua. Tärkeintä kuitenkin oli, että kirjan lukemisesta jäi hyvä mieli. Kaunokirjallisuuden lukemisen elämyksellisyys korostui. Kirjan elämyksellistä lukukokemusta oli visualisoitu myös piirroksilla.
Lukemisympäristöllä todettiin olevan vaikutusta lukemisen tulkintaan tai ainakin sen verbalisointiin. Koulutehtävänä luetut kirjat, etenkin klassikot, jäivät yhdentekeviksi. Koulussa jaetun kyselylomakkeen vastauspapereissa kirjoista ja niiden lukijassa aiheuttamista tuntemuksista kirjoitettiin pidättyväisemmin ja niukemmin kuin lastensivujen kirja-arvosteluissa. Lastensivujen arvosteluissa kirjoista ja niiden lukemisesta kirjoitettiin innostuneesti, vapautuneesti ja lukemiseen kehottaen.
Omaehtoinen kirjan valinta oli tärkeää 11–13 -vuotiaille. Valintaperusteena käytettiin ensisijaisesti kirjan takakannen tekstiä, tuttua kirjoittajaa ja tuttua sarjaa. Samanikäisten kavereiden suositukset olivat vakuuttavampia kuin muiden suositukset. Kirjastossa kirja valittiin useimmiten esittely- ja aiheryhmähyllyistä. Mieluista kaunokirjallisuutta lukemalla voi kokea monenlaisia tuntemuksia ja saada voimakkaita elämyksiä, jotka puolestaan kannustavat jatkamaan ja syventämään lukuharrastusta.
Asiasanat: lapset,kaunokirjallisuus, lukeminen, lukemisharrastus
Tutkimus toteutettiin kolmessa osassa. Ensimmäisessä vaiheessa jaettiin kahden helsinkiläisen peruskoulun 5- ja 6- luokkalaisille kyselylomake. Lomakkeen täytti 106 oppilasta. Kyselylomakkeen tietoja analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättyä tutkimusaineistoa vertailtiin Helsingin kaupunginkirjaston lastensivuilla oleviin lasten kirjoittamiin arvosteluihin. Koska pyrittiin selvittelemään sitä, onko lukemisympäristöllä vaikutusta 11–13-vuotiaiden lukemiseen, haluttiin saada kouluissa jaetun kyselyn lisäksi myös aineistoa, jossa lukemisen konteksti ei olisi niin selvä ja määrätty. Vapaaehtoista lukemista edustamaan valittiin sen vuoksi lastensivuilla olevat 11–13 -vuotiaiden lasten omat kirja-arvostelut.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa haastateltiin kahta 13-vuotiasta tyttöä, jotka olivat täyttäneet myös kyselylomakkeen asioidessaan lastenkirjastoauto Snadin iltapysäkillä. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna, jonka teemoina olivat kirjallisuus, lukeminen ja kirjastot.
Tuloksia tulkittaessa tärkeiksi lähteiksi muodostuivat Lehtovaaran ja Saarisen (1976), Saarisen (1986), Saarisen ja Korkiakankaan (1997) ja Saanilahden (2002) tutkimukset lasten lukemisharrastuksesta viimeisten neljänkymmenen vuoden ajalta. Verrattaessa näihin aiempiin tuloksiin tämän tutkimuksen tulokset olivat osin samankaltaisia. 11–13 -vuotiaat lukivat enimmäkseen sarja- ja seikkailukirjallisuutta. Suosituimmat aihepiirit luetuissa kirjoissa olivat jännitys, kauhu, huumori ja fantasia. Tytöt lukivat enemmän ja monipuolisemmin kuin pojat. Tytöt lukivat poikia enemmän kauhu- ja muita pelottavia kirjoja sekä nuortenkirjoja. Pojat puolestaan lukivat tyttöjä enemmän huumoria sisältäviä kirjoja. Tyttöjen ja poikien yhteinen mielikirjallisuus oli fantasiakirjallisuutta ja yhteinen suosikkikirjailija J.K. Rowling.
Tutkimuksen tuloksena oli myös, että hyvänä kirjana pidettiin sellaista kirjaa, joka herätti lukijassaan voimakkaita tuntemuksia, kuten iloa, pelkoa tai surua. Tärkeintä kuitenkin oli, että kirjan lukemisesta jäi hyvä mieli. Kaunokirjallisuuden lukemisen elämyksellisyys korostui. Kirjan elämyksellistä lukukokemusta oli visualisoitu myös piirroksilla.
Lukemisympäristöllä todettiin olevan vaikutusta lukemisen tulkintaan tai ainakin sen verbalisointiin. Koulutehtävänä luetut kirjat, etenkin klassikot, jäivät yhdentekeviksi. Koulussa jaetun kyselylomakkeen vastauspapereissa kirjoista ja niiden lukijassa aiheuttamista tuntemuksista kirjoitettiin pidättyväisemmin ja niukemmin kuin lastensivujen kirja-arvosteluissa. Lastensivujen arvosteluissa kirjoista ja niiden lukemisesta kirjoitettiin innostuneesti, vapautuneesti ja lukemiseen kehottaen.
Omaehtoinen kirjan valinta oli tärkeää 11–13 -vuotiaille. Valintaperusteena käytettiin ensisijaisesti kirjan takakannen tekstiä, tuttua kirjoittajaa ja tuttua sarjaa. Samanikäisten kavereiden suositukset olivat vakuuttavampia kuin muiden suositukset. Kirjastossa kirja valittiin useimmiten esittely- ja aiheryhmähyllyistä. Mieluista kaunokirjallisuutta lukemalla voi kokea monenlaisia tuntemuksia ja saada voimakkaita elämyksiä, jotka puolestaan kannustavat jatkamaan ja syventämään lukuharrastusta.
Asiasanat: lapset,kaunokirjallisuus, lukeminen, lukemisharrastus