Anjowista öljyyn: Kokki-kirjan (1849) ruotsalaiset lainasanat ja niissä tapahtuneet muutokset nykykieleen verrattuna
ANTTILA, KRISTINA (2008)
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18491
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18491
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään ensimmäisen suomenkielisen keittokirjan, Kokki-kirjan ruotsalaiset lainasanat (yhteensä 213), luokitellaan niitä ja tarkastellaan niissä tapahtuneita muutoksia nykykirjakieleen verrattuna. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan keittokirjassa ruotsalaisten lainasanojen rinnalla esiintyviä synonyymeja sekä sanoja, jotka nykykirjakielessä ovat korvanneet tietyt ruotsalaiset lainasanat.
Kokki-kirja ilmestyi vuonna 1849 ja se on pääosin käännetty ruotsinkielisestä teoksesta. Sen ilmestyminen ajoittuu suomen kirjakielen historiassa varhaisnykysuomen kaudelle, jolloin suomen kielestä kehitettiin kaikkien alojen sivistyskieli. Eräs varhaisnykysuomen kauden ilmiöistä oli kielellinen purismi, jonka mukaan erityisesti ruotsalaisista lainasanoista haluttiin tietoisesti eroon ja niitä pyrittiin korvaamaan kielen omaperäisiä sananmuodostuskeinoja, johtamista ja yhdistämistä apuna käyttäen.
Suurin osa Kokki-kirjan ruotsalaisista lainasanoista jakautuu merkityksen perusteella muihin kuin ruoanlaitossa käytettäviin sanoihin (30 %), astioihin (14 %), ruokalajeihin (12 %) ja mausteisiin (10 %). Alkuperän mukaan ruotsalaiset lainat taas jakautuvat alun perin ruotsalaisiin (47 %), yleiseurooppalaisiin (33 %), muihin ruotsissakin esiintyviin lainavartaloihin (15 %), epäselviin (4 %) ja skandinaavisiin lainoihin (1 %).
Tutkielman mukaan ruotsalaisissa lainasanoissa ei ole tapahtunut kovin paljon muutoksia: vajaa kolmannes (30 %) on jäänyt käytöstä nykykirjakielessä. Osa näistä on edelleen käytössä murteissa tai arkisessa puhekielessä. Eniten käytöstä jääneitä sanoja kuuluu mittayksiköiden nimityksiin, muita käytöstä jääneitä sanoja kuuluu enimmäkseen astioihin ja ruokalajeihin, ja ne ovat pääasiassa alun perin ruotsalaisia lainasanoja.
Yleiseurooppalaiset lainat taas ovat säilyneet nykykirjakielessä lähes täydellisesti. Yleensä sanojen säilymiseen ovat vaikuttaneet yleiseurooppalaisten lainojen määrä ja edustus nykykielessä, sanojen laaja levikki murteissa sekä niiden vakiintuminen suomen kieleen jo Kokki-kirjan aikaan. Muutokset on jaettu kulttuurisiin ja kielellisiin, joista jälkimmäisiä esiintyy runsaammin. Koska Kokki-kirjan suomentaja eli länsimurteiden vaikutuspiirissä, esiintyy Kokki-kirjassa joitakin länsimurteisia sanoja ja piirteitä, jotka on karsittu nykykirjakielestä. Muita kielellisiä muutoksia on tapahtunut kirjoitusasun vakiintumisessa ja sanaston yhdenmukaistumisessa.
Sekä Kokki-kirjassa että nykykirjakielessä ruotsalaisten lainojen rinnalla käytettävät sanat osoittavat, että erityisesti alun perin ruotsalaisten lainojen rinnalla on haluttu käyttää joko omaperäisiä tai vanhempia lainasanoja, toisinaan ruotsalaisen lainasanan rinnalle on vakiintunut toinen laajalevikkisempi ruotsalainen lainasana. Erityisen tärkeänä on kuitenkin pidetty uusien sanojen muodostamista johtamalla ja yhdistämällä.
Asiasanat: suomen kirjakielen historia, varhaisnykysuomi, ruotsalaiset lainasanat, kielen muuttuminen, leksikologia, etymologia
Kokki-kirja ilmestyi vuonna 1849 ja se on pääosin käännetty ruotsinkielisestä teoksesta. Sen ilmestyminen ajoittuu suomen kirjakielen historiassa varhaisnykysuomen kaudelle, jolloin suomen kielestä kehitettiin kaikkien alojen sivistyskieli. Eräs varhaisnykysuomen kauden ilmiöistä oli kielellinen purismi, jonka mukaan erityisesti ruotsalaisista lainasanoista haluttiin tietoisesti eroon ja niitä pyrittiin korvaamaan kielen omaperäisiä sananmuodostuskeinoja, johtamista ja yhdistämistä apuna käyttäen.
Suurin osa Kokki-kirjan ruotsalaisista lainasanoista jakautuu merkityksen perusteella muihin kuin ruoanlaitossa käytettäviin sanoihin (30 %), astioihin (14 %), ruokalajeihin (12 %) ja mausteisiin (10 %). Alkuperän mukaan ruotsalaiset lainat taas jakautuvat alun perin ruotsalaisiin (47 %), yleiseurooppalaisiin (33 %), muihin ruotsissakin esiintyviin lainavartaloihin (15 %), epäselviin (4 %) ja skandinaavisiin lainoihin (1 %).
Tutkielman mukaan ruotsalaisissa lainasanoissa ei ole tapahtunut kovin paljon muutoksia: vajaa kolmannes (30 %) on jäänyt käytöstä nykykirjakielessä. Osa näistä on edelleen käytössä murteissa tai arkisessa puhekielessä. Eniten käytöstä jääneitä sanoja kuuluu mittayksiköiden nimityksiin, muita käytöstä jääneitä sanoja kuuluu enimmäkseen astioihin ja ruokalajeihin, ja ne ovat pääasiassa alun perin ruotsalaisia lainasanoja.
Yleiseurooppalaiset lainat taas ovat säilyneet nykykirjakielessä lähes täydellisesti. Yleensä sanojen säilymiseen ovat vaikuttaneet yleiseurooppalaisten lainojen määrä ja edustus nykykielessä, sanojen laaja levikki murteissa sekä niiden vakiintuminen suomen kieleen jo Kokki-kirjan aikaan. Muutokset on jaettu kulttuurisiin ja kielellisiin, joista jälkimmäisiä esiintyy runsaammin. Koska Kokki-kirjan suomentaja eli länsimurteiden vaikutuspiirissä, esiintyy Kokki-kirjassa joitakin länsimurteisia sanoja ja piirteitä, jotka on karsittu nykykirjakielestä. Muita kielellisiä muutoksia on tapahtunut kirjoitusasun vakiintumisessa ja sanaston yhdenmukaistumisessa.
Sekä Kokki-kirjassa että nykykirjakielessä ruotsalaisten lainojen rinnalla käytettävät sanat osoittavat, että erityisesti alun perin ruotsalaisten lainojen rinnalla on haluttu käyttää joko omaperäisiä tai vanhempia lainasanoja, toisinaan ruotsalaisen lainasanan rinnalle on vakiintunut toinen laajalevikkisempi ruotsalainen lainasana. Erityisen tärkeänä on kuitenkin pidetty uusien sanojen muodostamista johtamalla ja yhdistämällä.
Asiasanat: suomen kirjakielen historia, varhaisnykysuomi, ruotsalaiset lainasanat, kielen muuttuminen, leksikologia, etymologia