"Minä tein sen!" - Painonvartijat-lehden laihdutuskertomuksista ja niiden sukupuolittuneisuudesta

Abstract

Ylipainoisuus ja siitä seuraavat taloudelliset ja kansanterveydelliset haitat ovat nousseet vahvasti esiin 2000-luvun suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Painopiste on ollut ylipainon lääketieteellisessä käsitteellistämisessä, kun ylipainon kulttuuriset merkitykset ovat jääneet sekä mediassa että tutkimuksessa vähemmälle huomiolle. Tutkin tässä työssä laihduttamiseen liitettyjä kulttuurisia merkityksiä sekä näiden merkitysten sukupuolittuneisuutta. Tutkimukseni viitekehyksinä ovat feministinen tutkimus ja sosiaalinen konstruktionismi. Aineistonani on vuosina 2003–2006 ilmestyneen Painonvartijat-lehden laihdutuskertomukset. Metodina olen käyttänyt A. J. Greimasin aktanttimallia.

Naisten ja miesten laihdutuskertomuksista oli löydettävissä sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Naiset ja miehet alkavat laihduttaa yleisimmin ulkonäköön ja terveyteen liittyvistä syistä. Naiset tavoittelevat laihduttamisella yleisimmin viehättävämpää ulkonäköä, mahdollisuutta pukeutua haluamiinsa vaatteisiin sekä itsevarmuuden ja itsetunnon kohoamista. Miehet puolestaan tavoittelevat yleisimmin energisyyttä, parempaa terveyttä ja fyysisen kunnon kohoamista. Tärkeimmät laihduttamisessa auttavat tekijät sekä naisilla että miehillä ovat terveellinen ruokavalio, liikunta sekä itsekontrolli ja kurinalaisuus. Naisten kertomusten yleisimmät vastustajat laihduttamisessa onnistumisessa ovat rasvainen ruoka, vääränlainen elämäntilanne ja makea, miehillä puolestaan rasvainen ruoka, liikunnan puute sekä ylensyönti. Laihduttamisesta hyötyvät laihduttajan itsensä lisäksi naisten kertomuksissa useimmin puoliso tai seurustelukumppani sekä lapset ja lapsenlapset ja miesten kertomuksissa asiakkaat, ystävät, sukulaiset ja tuttavat sekä lapset ja lapsenlapset. Kertomuksissa rakentuu tahtovia ja osaavia subjekteja, mutta naisten subjektius ei näyttäydy aivan yhtä vahvana kuin miesten.

Aineistossa uusinnetaan käsitystä siitä, että laihduttaminen on feminiinistä toimintaa. Laihduttamisen voi nähdä mahdollistavan sukupuolen tekemisen ”oikein”. Laihduttanut nainen voi pukeutua naisellisiin vaatteisiin ja nainen voi laihduttamalla lähentyä länsimaisten kauneusihanteiden mukaista ruumiillisuutta, kun mies voi puolestaan tavoitella laihduttamalla miehistä – toimintakykyistä ja aktiivista – ruumisideaalia. Laihduttamalla rakentuu kurinalaisia ja itseään hallitsevia subjekteja, jotka eivät kuitenkaan kieltäydy kulutusyhteiskuntaan liittyvästä nautinnonhaluisuudesta. Laihduttajat edustavat tietyllä tapaa modernin yhteiskunnan mallikansalaista, joka käyttäytymisellään ja ulkoisella olemuksellaan osoittaa kunnioittavansa ja noudattavansa yhteiskunnan normeja ja sääntöjä.

Asiasanat: Ylipaino, laihduttaminen, sukupuoli, ruumiillisuus, feministinen tutkimus, Painonvartijat, aktanttimalli