"Helmet, veri, peilinpalat, niistä meidät tehtiin." - Leksikaalinen koheesio ja koherenssin rakentuminen Saila Susiluodon proosarunoissa.
WALLDEN, NETTA (2008)
WALLDEN, NETTA
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18482
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18482
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Saila Susiluodon proosarunojen leksikaalista koheesiota ja koherenssin rakentumista. Aineistona on vuonna 2003 ilmestynyt proosarunoteos Huoneiden kirja. Tekstilajina proosan ja lyriikan rajamaille sijoittuva proosaruno on jäänyt lingvistiikan alan tutkimuksissa vähälle huomiolle, joten tässä tutkielmassa hahmottuvaa proosarunojen koheesiota ja koherenssin rakentumista on mahdollista verrata lähinnä niihin huomioihin, joita on esitetty säkeellisen lyriikan ja toisaalta asiatekstin koheesiosta ja koherenssin rakentumisesta. Työ on kvalitatiivinen tekstintutkimus, mutta esiintymätiheyksien hahmottumisen vuoksi on laskettu myös joidenkin analysoitujen piirteiden kvantiteetteja.
Koherenssi jaetaan tutkielmassa eksplisiittiin ja implisiittiin koherenssiin. Edellistä edustavat tekstin pintatason koheesiokeinot, joista tutkielmassa tarkastellaan Hallidayn ja Hasanin erottelemia sanatoistoa, synonymiaa, antonymiaa, meronymiaa, hyponymiaa sekä kollokaatiota. Näiden luokkien ohella tutkitaan myös parafraaseja ja lisäyksiä, rinnasteisia metaforia, polysyndetonia sekä erilaisissa muodoissa toteutuvaa äänteellistä toistoa, jotka kaikki osoittautuvat tyypillisiksi tutkimusaineiston koheesiokeinoiksi. Huomionarvoista on, että leksikaalinen koheesio hahmottuu aineiston proosarunoissa usein vasta tulkinnan kautta. Aineistossa esiintyy runsaasti sellaisia kontekstuaalisia leksikaalisia suhteita ja hierarkioita, jotka eivät olisi luokiteltavissa samoin runon ulkopuolisissa konteksteissa. Aineistossa ei noudateta normaalikielen kielioppisääntöjä ja tekstin rakentelutapoja, joten runojen koheesiossa leksikaalisen tason kytköksillä on ratkaiseva merkitys.
Proosarunojen koherenssi ei rakennu ainoastaan eksplisiittisten koheesiokeinojen varaan. Tutkielmassa lähdetään siitä systeemis-funktionaalisen kieliopin ajatuksesta, että kielenkäyttö tapahtuu sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Implisiittiä koherenssia tarkastellaan tutkielmassa erilaisten tekstin vastaanottotapahtumassa vaikuttavien kontekstien valossa. Tekstikontekstin rinnalle analyysin tueksi on nostettu intertekstuaalinen konteksti, diskurssikonteksti, yhteisen yleisen tiedon konteksti ja reseptiokonteksti. Kaunokirjallinen teos saa lopullisen muotonsa vasta vastaanottoprosessissa, joten tulkinnan läsnäolo on hyväksyttävä osaksi lingvististä analyysia. Tässä tutkielmassa tulkinnan funktio on toimia lingvistisen analyysin apuvälineenä hahmotettaessa leksikaalista koheesiota ja koherenssia. Ilman tulkinnan apua useat leksikaaliset suhteet ja tekstinosien väliset yhteydet jäisivät hahmottamatta.
Tutkielmassa pohditaan myös syitä, jotka voivat johtaa lukijan joko koherenssin tai inkoherenssin kokemukseen. Tutkimusaineistoon soveltuu parhaiten lukijan osuutta painottava koherenssikäsitys. Koherentti teksti on lukijalle mielekäs kokonaisuus, mutta koheesio ei ole koherenssin kokemuksen välttämätön ehto. Muissa konteksteissa inkoherenssin merkkeinä pidettävät äkilliset topiikinvaihdokset eivät runokontekstissa välttämättä merkitse koherenssin puutetta, sillä tämäntyyppinen tekstin rakentelutapa on runoudessa odotusarvoista.
Asiasanat: proosaruno, koheesio, koherenssi, konteksti, tulkinta, poeettinen funktio
Koherenssi jaetaan tutkielmassa eksplisiittiin ja implisiittiin koherenssiin. Edellistä edustavat tekstin pintatason koheesiokeinot, joista tutkielmassa tarkastellaan Hallidayn ja Hasanin erottelemia sanatoistoa, synonymiaa, antonymiaa, meronymiaa, hyponymiaa sekä kollokaatiota. Näiden luokkien ohella tutkitaan myös parafraaseja ja lisäyksiä, rinnasteisia metaforia, polysyndetonia sekä erilaisissa muodoissa toteutuvaa äänteellistä toistoa, jotka kaikki osoittautuvat tyypillisiksi tutkimusaineiston koheesiokeinoiksi. Huomionarvoista on, että leksikaalinen koheesio hahmottuu aineiston proosarunoissa usein vasta tulkinnan kautta. Aineistossa esiintyy runsaasti sellaisia kontekstuaalisia leksikaalisia suhteita ja hierarkioita, jotka eivät olisi luokiteltavissa samoin runon ulkopuolisissa konteksteissa. Aineistossa ei noudateta normaalikielen kielioppisääntöjä ja tekstin rakentelutapoja, joten runojen koheesiossa leksikaalisen tason kytköksillä on ratkaiseva merkitys.
Proosarunojen koherenssi ei rakennu ainoastaan eksplisiittisten koheesiokeinojen varaan. Tutkielmassa lähdetään siitä systeemis-funktionaalisen kieliopin ajatuksesta, että kielenkäyttö tapahtuu sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Implisiittiä koherenssia tarkastellaan tutkielmassa erilaisten tekstin vastaanottotapahtumassa vaikuttavien kontekstien valossa. Tekstikontekstin rinnalle analyysin tueksi on nostettu intertekstuaalinen konteksti, diskurssikonteksti, yhteisen yleisen tiedon konteksti ja reseptiokonteksti. Kaunokirjallinen teos saa lopullisen muotonsa vasta vastaanottoprosessissa, joten tulkinnan läsnäolo on hyväksyttävä osaksi lingvististä analyysia. Tässä tutkielmassa tulkinnan funktio on toimia lingvistisen analyysin apuvälineenä hahmotettaessa leksikaalista koheesiota ja koherenssia. Ilman tulkinnan apua useat leksikaaliset suhteet ja tekstinosien väliset yhteydet jäisivät hahmottamatta.
Tutkielmassa pohditaan myös syitä, jotka voivat johtaa lukijan joko koherenssin tai inkoherenssin kokemukseen. Tutkimusaineistoon soveltuu parhaiten lukijan osuutta painottava koherenssikäsitys. Koherentti teksti on lukijalle mielekäs kokonaisuus, mutta koheesio ei ole koherenssin kokemuksen välttämätön ehto. Muissa konteksteissa inkoherenssin merkkeinä pidettävät äkilliset topiikinvaihdokset eivät runokontekstissa välttämättä merkitse koherenssin puutetta, sillä tämäntyyppinen tekstin rakentelutapa on runoudessa odotusarvoista.
Asiasanat: proosaruno, koheesio, koherenssi, konteksti, tulkinta, poeettinen funktio