Englantia ikäihmisille Lempäälä-opistossa - miten kursseista irti enemmän?

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten Lempäälä-opistossa englantia opiskelevat ikäihmiset voisivat hyödyntää oppimistilanteita tunneilla entistä paremmin. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa yli 60-vuotiasta englannin opiskelijaa kahdelta opiston ikäihmisille suunnatulta kurssilta. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina olivat käsitykset ns. kolmannesta iästä aktiivisena ikäkäsityksenä sekä se, että iäkkäiden oppiminen ja opettaminen vaativat oman erityishuomionsa.

Tutkimuksessa lähdettiin olettamuksesta että ikäihmiset ovat opiskelijoina hyvin heterogeeninen ryhmä niin koulutustaustansa, fyysisen ja psyykkisen kuntonsa kuin opiskeluasenteensakin suhteen.

Toisaalta tausta-ajatuksena oli, että ikähmisillä on myös toisiaan yhdistäviä tekijöitä. Heitä yhdistävät mm. eläkkeellä olo, isovanhemmuus ja muuta väestöä lyhyempi koulutustausta.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään iäkkäiden oppimistavoitteita sekä käytettyä kielenopetusmenetelmää ja tarkasteltiin tukeeko käytetty menetelmä opiskelijoiden omia oppimistavoitteita. Ryhmissä käytettiin ns. kielioppi-käännös-menetelmää jossa lauseita käännetään omalta äidinkieleltä vieraalle kielelle ja päinvastoin. Menetelmän tavoitteena on, että opiskelija hallitsee kieliopin ja sanat. Tämä menetelmä miellytti opiskelijoita sillä se oli heille tuttu jo lapsuusajoilta. Menetelmän ansioksi koettiin sen rutiininomaisuus sillä jokainen tiesi mitä tunneilla pitää tehdä, jopa silloin kun opettajaa ei ollut paikalla.

Tutkimuksen mukaan opiskelijoiden oppimistavoitteiden pääpaino oli kuitenkin suullisessa kielenosaamisessa joten käytetty menetelmä ei välttämättä ollut paras mahdollinen tukemaan oppimistavoitteita. Opiskelijat matkustelivat paljon ja osalla oppimistavoite oli ns. matkailuenglannissa. Osa puolestaan tarvitsi kieltä yhteydenpidossa ulkomaalaisten sukulaisten ja ystävien kanssa. Vaikeimmaksi englannin opiskelussa iäkkäät kokivat ääntämisen, puhutun ymmärtämisen ja kielentuottamisen. Jotta opiskelijoiden omat oppimistavoitteet täyttyisivät ja heidän osaamisensa puhutun ja kuullun osalta vahvistuisi olisi opetuksessa syytä pohtia myös muiden kielenopetusmenetelmien käyttöä jotka korostavat kielen osaamisessa juuri näitä puolia.

Tutkimuksessa pohdin myös kysymystä iäkkäiden opiskelun harrastusluonteisuudesta. Tutkimus osoitti että vaikka kielen opiskelu on harrastus, iäkkäät suhtautuvat siihen kuitenkin vakavasti. He odottavat opettajan hallitsevan opettamansa asiat, toivovat että tuntien esivalmistelut on tehty huolella ja odottavat oppimistehtäviä jotka antavat heille älyllisiä haasteita.

Avainsanat: ikäihmiset, Lempäälä-opisto, oppimistavoitteet, kielenopetusmenetelmät