I Object! A Corpus-Based Study of the Complementation of the Verb Object in the 18th, 19th, and 20th Centuries

Abstract

Tässä korpuspohjaisessa pro gradu – tutkielmassa tarkastellaan englannin kielen verbiä object, sekä sen eri komplementtivariantteja. Tutkimuksessa huomioitiin myös verbin taivutetut muodot objects, objected, ja objecting. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä eri komplementteja verbin object kanssa käytetään ja miten ne ovat muuttuneet tultaessa 1700-luvulta nykypäivään.

Tutkimuksessa käytetyt esimerkkilauseet on kerätty kahdesta elektronisesta korpuksesta. Historiallisen osion data saatiin korpuksesta nimeltään Corpus of Late Modern English Texts, joka tunnetaan myös nimellä Leuven Corpus. Tämä korpus on jaoteltu kolmeen aikajaksoon 1710–1780, 1780–1850 ja 1850–1920. Tässä tutkimuksessa nämä kaikki kolme osiota käytiin läpi erikseen. Nykypäivän brittiläistä englantia edustaa aineisto joka haettiin korpuksesta nimeltään The British National Corpus.

Tutkimukseni teoriaosassa esittelen ensin yleisesti korpuslingvistiikkaa omana kielitieteen alanaan. Molemmat käytetyt korpukset esitellään myös tarkemmin. Seuraavaksi käsittelen komplementaatiota, sekä tekijöitä jotka vaikuttavat siihen millaisen komplementin verbi valitsee. Käsittelen myös kriteerejä joiden avulla pystytään erottamaan komplementit adjunkteista. Teoriaosiossa esittelen myös lähemmin verbiä object. Aluksi käyn läpi hieman verbin etymologiaa ja sitten käsittelen sitä eri kielioppikirjojen valossa. Verbin object merkityksien tarkasteluun käytettiin elektronista Oxford English Dictionary’a, sekä toista sanakirjaa nimeltään The New Oxford English Dictionary.

Empiirisessä osassa käydään eri korpukset kronologisesti läpi. Corpus of Late Modern English Texts – korpuksen osiot, kuten myös BNC, käsitellään kukin omassa luvussaan. Korpusaineiston perusteella verbin object yleisimpiä komplementteja ovat prepositio to + nominilauseke, nollakomplementti, that-lauseet, sekä – ing-lauseet ja suorat lainaukset. Näistä to + nominilauseke, nollakomplementti, sekä that-lauseet esiintyvät materiaalissa koko kolmen vuosisadan ajalla. –Ing-lauseet sekä suorat lainaukset tulevat mukaan kuvioon 1800-luvulla. Preposition to ja infinitiivimuotoisen verbin yhdistelmää löytyi materiaalin historiallisesta osasta. Nykykielessä tämä komplementti on hävinnyt kokonaan. Rohdenburgin (2006) ennustuksen mukaisesti –ing-lauseiden määrän olisi pitänyt lisääntyä infinitiivi-lauseiden kustannuksella. Vaikka infinitiivi-komplementit poistuivatkin, ei –ing-komplementtien määrä lisääntynyt nykyenglannissa. Materiaalissa esiintyi myös muita komplementteja, mutta niiden osuus ei ollut merkittävä.