Ultimatum uusliberalismille? Uusliberalismin ulottuvuudet Nuorsuomalaiset rp:n politiikassa
MÄENPÄÄ, TERO (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MÄENPÄÄ, TERO
2008
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-28Tiivistelmä
Tässä pro gradu – tutkielmassa tarkastellaan 1990-luvulla eduskuntaan nousseen Nuorsuomalaisen puolueen ideologian uusliberalistisia elementtejä. Julkisessa keskustelussa nuorsuomalaisia pidettiin uusliberaaleina. Politologien ja sosiaalipolitiikan tutkijoiden piirissä moni yhtyi esitettyyn väitteeseen. Argumentointi ei perustunut kuitenkaan laajoihin tutkimuksiin. Nuorsuomalaisia käsittelevä tutkimus on ollut vähäistä. Puolueesta on tehty vain pro gradu-tason tutkimuksia.
Menetelmänä tässä tutkimuksessa toimii sisällönerittely, missä aluksi määritellään uusliberalismi. Hyvinvointivaltion ja uusliberalismin pelkistetty teoreettinen malli tarjoaa tutkimukselle mielekkään viitekehyksen. Mallin ovat luoneet Zsuzsa Ferge, Katri Hellsten, Esko Kalimo ja Tapani Purola. Tutkielmassa hyödynnetään sekä valtio-opillista että sosiaalipoliittista tutkimusta. Uusliberalismin malliin on lisätty valtion omistajuuskäsitystä ja rahoitusta käsittelevät osuudet. Tutkimusaineistona käytetään nuorsuomalaisten kansanedustajien Risto E. J. Penttilän ja Jukka Tarkan puheita ja valtiopäivätoimia. Puolueen eri organisaatioiden viralliset pöytäkirjat on käyty läpi Kansallisarkistossa. Primääriaineistoon kuuluvat myös puolueen viralliset ohjelmat ja kannanotot.
Nuorsuomalaisten puheista, ohjelmista ja valtiopäivätoimista löytyy runsaasti uusliberalistisia sävyjä. Monet puolueen ehdotuksista, kuten tasavero, perustulo, laaja yksityistäminen, palvelusetelit, työhön kannustaminen ja yrittäjyyden edistäminen, tuloerojen kasvattaminen ja ammattiyhdistysliikkeen vallan kaventaminen ovat kuin suoraan uusliberalismin oppikirjoista. Myös argumentit yksilön vapauttamisesta valtion holhouksesta, valinnanvapauden lisääminen ja usko yksityisten yritysten paremmuuteen palvelujen tuottajana ovat uusliberalismin hengen mukaisia. Ehdotuksia perustellaan ja puolustetaan paikoin kuitenkin pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle tyypillisellä arvolla, universalismilla. Esimerkiksi perustulo kuuluisi kaikille tuloista riippumatta. Julkiset peruspalvelut kuuluvat myös kaikille, vaikka niiden tuottajana toimisi yksityinen yritys. Tasavero puolestaan asettaisi saman veroprosentin kaikille. Universalismia sekin.
Suomessa kilpailuyhteiskunnan keinovalikoimaa alettiin soveltaa mietintöihin ja lakeihin jo 1980-luvun puolivälissä teknokraattisella retoriikalla. Nuorsuomalainen puolue syntyi noin 10 vuotta liian myöhään, jotta se olisi saavuttanut suuremman kannatuksen. 1990-luvun puolessa välissä, talouslaman ja suurtyöttömyyden oloissa, nuorsuomalaisten keinot herättivät enemmän vastustusta kuin kannatusta. Puolue jäi yhden eduskuntakauden tähdenlennoksi.
Menetelmänä tässä tutkimuksessa toimii sisällönerittely, missä aluksi määritellään uusliberalismi. Hyvinvointivaltion ja uusliberalismin pelkistetty teoreettinen malli tarjoaa tutkimukselle mielekkään viitekehyksen. Mallin ovat luoneet Zsuzsa Ferge, Katri Hellsten, Esko Kalimo ja Tapani Purola. Tutkielmassa hyödynnetään sekä valtio-opillista että sosiaalipoliittista tutkimusta. Uusliberalismin malliin on lisätty valtion omistajuuskäsitystä ja rahoitusta käsittelevät osuudet. Tutkimusaineistona käytetään nuorsuomalaisten kansanedustajien Risto E. J. Penttilän ja Jukka Tarkan puheita ja valtiopäivätoimia. Puolueen eri organisaatioiden viralliset pöytäkirjat on käyty läpi Kansallisarkistossa. Primääriaineistoon kuuluvat myös puolueen viralliset ohjelmat ja kannanotot.
Nuorsuomalaisten puheista, ohjelmista ja valtiopäivätoimista löytyy runsaasti uusliberalistisia sävyjä. Monet puolueen ehdotuksista, kuten tasavero, perustulo, laaja yksityistäminen, palvelusetelit, työhön kannustaminen ja yrittäjyyden edistäminen, tuloerojen kasvattaminen ja ammattiyhdistysliikkeen vallan kaventaminen ovat kuin suoraan uusliberalismin oppikirjoista. Myös argumentit yksilön vapauttamisesta valtion holhouksesta, valinnanvapauden lisääminen ja usko yksityisten yritysten paremmuuteen palvelujen tuottajana ovat uusliberalismin hengen mukaisia. Ehdotuksia perustellaan ja puolustetaan paikoin kuitenkin pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle tyypillisellä arvolla, universalismilla. Esimerkiksi perustulo kuuluisi kaikille tuloista riippumatta. Julkiset peruspalvelut kuuluvat myös kaikille, vaikka niiden tuottajana toimisi yksityinen yritys. Tasavero puolestaan asettaisi saman veroprosentin kaikille. Universalismia sekin.
Suomessa kilpailuyhteiskunnan keinovalikoimaa alettiin soveltaa mietintöihin ja lakeihin jo 1980-luvun puolivälissä teknokraattisella retoriikalla. Nuorsuomalainen puolue syntyi noin 10 vuotta liian myöhään, jotta se olisi saavuttanut suuremman kannatuksen. 1990-luvun puolessa välissä, talouslaman ja suurtyöttömyyden oloissa, nuorsuomalaisten keinot herättivät enemmän vastustusta kuin kannatusta. Puolue jäi yhden eduskuntakauden tähdenlennoksi.