Mentorointi - Kehittävä vuorovaikutussuhde työssä oppimisen tukena Hoitotyöntekijöiden käsityksiä kirurgian leikkausosaston mentorointipilotista

Abstract

Tutkielmassa perehdytään mentorointiin henkilöstön kehittämisen ja työssä oppimisen menetelmänä hoitotyön kontekstissa. Tutkimuksen kohteena oli kirurgian leikkausosaston mentorointipilotti, johon osallistui kahdeksan sairaanhoitajaa. Tutkimuksen kohteena olivat hoitajien käsitykset mentorointimallista sekä mentorointiin liittyvistä oppimiskokemuksista. Lisäksi tutkittiin kokemukseen perustuvan tiedon jakamisen mahdollisuuksia mentoroinnin avulla. Tutkimusaineisto koostui mentorointipäiväkirjoista ja kahdesta ryhmähaastattelusta, jotka analysointiin fenomenografisesti. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa jäsennellään mentoroinnin erilaisia ulottuvuuksia kuvaamalla sen keskeisiä sisältöjä. Tässä tutkimuksessa mentorointi määritellään kahdenkeskeiseksi, kehittäväksi vuorovaikutussuhteeksi kokemattoman ja kokeneen työntekijän välillä. Työssä oppimista tarkastellaan informaalina, kontekstisidonnaisena ja sosiaaliseen toimintaan kytkeytyvänä reflektiivisenä prosessina. Tutkimuksen mukaan mentorointi koettiin mielekkäänä kehittämismenetelmänä. Se on tarjonnut työntekijöille mahdollisuuden sekä oman kehittymisen ja oppimisen että koko työyhteisön toiminnan tietoisempaan tarkasteluun. Mentorointi on edistänyt työntekijöiden reflektoivaa työtoimintaa, jota pidetään ammatillisen kasvun yhtenä merkittävänä tekijänä. Mentorointi näyttäytyy hoitotyöntekijöiden käsityksissä kehittävänä ja tukea antavana vuorovaikutussuhteena, joka edistää työssä oppimisen mahdollisuuksia osana jokapäiväisen työn prosesseja. Se tarjoaa mahdollisuuden kokemuksen ja osaamisen jakamiseen työntekijöiden kesken, joka todentuu luottamukseen perustuvassa vuorovaikutteisessa suhteessa.

Asiasanat: Mentorointi, informaali työssä oppiminen, reflektio, kehittävä vuorovaikutus, fenomenografia