Sukupuolittunut ehdokkuus? Tutkielma Pirkanmaan eduskuntavaaliehdokkaiden 2007 resursseista, motiiveista ja näkemyksistä

Abstract

Tutkielmani käsittelee sukupuolen merkitystä eduskuntavaaliehdokkaaksi hakeutumisessa ja valikoitumisessa Pirkanmaan vaalipiirissä vuoden 2007 eduskuntavaalien ehdokasasettelussa. Tutkielman aineiston muodostavat tilastotiedot naisten osuuksista ehdokkaista sekä Pirkanmaan vaalipiirin vuoden 2007 eduskuntavaaliehdokkailta kerätty kyselyaineisto. Vertailen nais- ja miesehdokkaiden osallistumisresursseja ja -motiiveja sekä kiinnostuksenkohteita ja mielipiteitä lähinnä ristiintaulukoinnein.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta näkökulmasta. Edustavuuden käsite toimii tutkielman normatiivisena lähtökohtana, sillä tutkimusaiheen taustalla on vaatimus naisten ja miesten tasapuolisesta edustavuudesta päättävissä elimissä. Ehdokasrekrytoinnin teoria käsitteellistää tutkimusongelman kannalta keskeiset tekijät: tarkastelen aineistoa kysyntä- ja tarjontatekijöiden näkökulmasta. Keskeisiä tarjontatekijöitä ovat muun muassa yksilön ehdokkuusresurssit (kuten aika, tukiryhmä, kannustus ja kampanjarahoitus) sekä -motiivit (syyt lähteä ehdokkaaksi). Kysyntä viittaa rekrytointiagenttien, kuten puolueiden ja äänestäjien, näkökulmaan ehdokasrekrytoinnissa. Kolmas näkökulma nousee sukupuolittuneen kansalaisuuden teoriasta, joka antaa välineitä tulkita naisten ja

miesten eroja tutkittujen tekijöiden suhteen. Naisten toimimista valtion poliittisissa elimissä on historiallisesti määrittänyt yksityinen/julkinen -jako, jonka seurauksena naisilla on politiikassa ollut perinteisesti omat toimintalohkonsa. Viitekehyksen kolme lähestymistapaa kohtaavat ehdokasrekrytoinnissa, joka on olennainen vaihe päätöksentekijöiden valinnassa ja demokratian toteutumisessa.

Nais- ja miesehdokkaiden välillä oli yhtäläisyyksiä taustatekijöihin liittyvien resurssien, kuten lasten lukumäärän ja siviilisäädyn suhteen. Muut resurssit kallistuivat miesehdokkaiden hyväksi: poikkeuksellisen suuria tukiryhmiä oli vain miesehdokkailla ja miesehdokkaiden kampanjarahoitus oli naisehdokkaiden rahoitusta selkeästi suurempi. Naisehdokkaat näyttivät aineiston perusteella sen sijaan saaneen enemmän rahallista tukea ehdokkuudelleen puolueelta kuin miesehdokkaat. Puolueen perusjärjestön johto oli myös useammin lähestynyt nais- kuin miesehdokkaita ehdokkuusasiassa, kun taas miesehdokkaat olivat useammin pyrkineet oma-aloitteisesti ehdokkaiksi. Nais- ja miesehdokkaiden

ehdokkuusmotiiveissa ja muuhun kuin sukupuoleen liittyvissä näkemyksissä ei ollut

mainittavia eroja. Naisvastaajat kokivat kuitenkin miesvastaajia selkeästi useammin, että naisilla on monin paikoin huonommat edellytykset toimia politiikassa kuin miehillä.

Aineistoni tulosten perusteella päädyin esittämään, että ehdokaslistan tasapainottaminen sosiodemografisten tekijöiden, muun muassa sukupuolen, suhteen saa puolueet hankkimaan ehdokaslistoilleen ihmisiä, joiden profiilit poikkeavat toisistaan. Näin ollen, koska aineistossani naiset eivät olleet pyrkineet ehdokkaiksi yhtä innokkaasti kuin miehet, puolueiden ehdokaskysyntä kohdistui naisiin. Naiset jäivät kuitenkin oman sukupuolensa edustajiksi, sillä heidät otettiin ehdokkaiksi nimenomaan naisina. Naisehdokkaat kokivat myös itse sukupuolensa olleen merkittävä tekijä heidän ehdokkaaksi valikoitumisessaan, toisin kuin miesehdokkaat.

Asiasanat: ehdokasrekrytointi, poliittinen rekrytaatio, sukupuolittunut kansalaisuus, kysyntä- ja tarjontatekijät, peilikuvaedustus