Järvenpään valitsema maapoliittinen tie tarkastelussa
MANSIKKAVUORI, ARTO (2008)
2008
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18390
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18390
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan maapolitiikan muotoutumista ja siihen liittyviä piirteitä Keski-Uudellamaalla sijaitsevan Järvenpään kaupungin tapauksen kautta. Järvenpään maapoliittisessa toiminnassa korostuu erityisesti maan hinnannousun hillitseminen, kaavoituksesta johtuvan maan arvonnousun saaminen kunnan omaan käyttöön sekä maanomistajien johdonmukainen ja tasapuolinen kohtelu. Näiden seikkojen takia Järvenpää on Etelä-Suomen kasvavien kaupunkien joukossa todellinen erityistapaus. Kaupunki laatii asemakaavoja vain sen itse omistamille maille ja myy kaavoitettuja tontteja rakentajille. Saaduilla tontinmyyntituloilla katetaan yhdyskunnan rakentamista.
Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus ja se keskittyy löytämään selityksiä Järvenpään maapoliittisen erityistien muotoutumiseen. Vastauksia etsitään Järvenpään virkamieshallinnossa ja keskeisten poliitikkojen keskuudessa tehtyjen teemahaastattelujen avulla. Haastattelujen ja kirjallisen aineiston avulla tutkimuksessa on konstruoitu tarina, joka kuvaa Järvenpään maapolitiikan kehitystä sekä keskeisiä muutoksia ja tapahtumia. Maapolitiikkaa tarkastellaan tässä tutkielmassa yksinomaan hallinnon näkökulmasta, sillä muita aktiivisia toimijoita ei maapolitiikan sektorilla ole.
Järvenpään maapoliittisen linjan juuret ulottuvat 1950-luvulle, mutta 1980-luvulta lähtien se on ollut vahvasti omaksuttu poliittinen periaate. Tämä linja on rakentunut yhteisössä ja sillä on edelleen laaja hyväksyntä. Maapolitiikka ei ole koskaan Järvenpäässä ollut puoluepoliittinen kysymys. Maapolitiikan oikeutus on syntynyt käytännöissä ja niiden synnyttämässä poliittisessa diskurssissa.
Maapolitiikka on Järvenpäässä hyvin ongelmanratkaisukeskeistä ja käytännönläheistä toimintaa. Yhteiskunnallista poliittista linjakeskustelua tai eri poliittisten intressiryhmien välistä poliittista keskustelua ei maapolitiikasta juurikaan harrasteta. Ongelmaksi on Järvenpäässä muodostunut maapula, joka johtuu kunnan heikosta maanomistustilanteesta ja yksityisten maanomistajien haluttomuudesta myydä maata kaupungille. Maapolitiikka on keskittynyt voimakkaasti tämän maanhankintaongelman ratkaisemiseen. Maanhankintatoimenpiteiden toteuttaminen on voimistanut kunnan hallinnon muodostamaa yhteisöä maapolitiikan linjan ylläpitämisessä.
Järvenpään maapoliittisen linjan oikeutukselle ja perusteluille keskeistä viime vuosikymmeninä on ollut yleisen edun korostaminen. Yhdyskunnan kasvusta syntyvän maan arvonnousun koetaan kuuluvan yksiselitteisesti kaupungille, eikä ole perusteltua jakaa sitä osittainkaan maanomistajalle. Yleiseen etuun liittyvillä perusteluilla korostetaan toiminnan oikeutusta suhteessa maankäyttösopimuksiin perustuvaan toimintaan. Tällä 1980-luvulta jatkuvasti yleistyneellä toiminnalla kunnat ja maanomistajat jakavat kaavoituksen tuottamaa hyötyä keskenään. Viime vuosien lakiuudistukset voidaan Järvenpään tapauksen perusteella tulkita vieneen kehitystä kohti sopimusmallia.
Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus ja se keskittyy löytämään selityksiä Järvenpään maapoliittisen erityistien muotoutumiseen. Vastauksia etsitään Järvenpään virkamieshallinnossa ja keskeisten poliitikkojen keskuudessa tehtyjen teemahaastattelujen avulla. Haastattelujen ja kirjallisen aineiston avulla tutkimuksessa on konstruoitu tarina, joka kuvaa Järvenpään maapolitiikan kehitystä sekä keskeisiä muutoksia ja tapahtumia. Maapolitiikkaa tarkastellaan tässä tutkielmassa yksinomaan hallinnon näkökulmasta, sillä muita aktiivisia toimijoita ei maapolitiikan sektorilla ole.
Järvenpään maapoliittisen linjan juuret ulottuvat 1950-luvulle, mutta 1980-luvulta lähtien se on ollut vahvasti omaksuttu poliittinen periaate. Tämä linja on rakentunut yhteisössä ja sillä on edelleen laaja hyväksyntä. Maapolitiikka ei ole koskaan Järvenpäässä ollut puoluepoliittinen kysymys. Maapolitiikan oikeutus on syntynyt käytännöissä ja niiden synnyttämässä poliittisessa diskurssissa.
Maapolitiikka on Järvenpäässä hyvin ongelmanratkaisukeskeistä ja käytännönläheistä toimintaa. Yhteiskunnallista poliittista linjakeskustelua tai eri poliittisten intressiryhmien välistä poliittista keskustelua ei maapolitiikasta juurikaan harrasteta. Ongelmaksi on Järvenpäässä muodostunut maapula, joka johtuu kunnan heikosta maanomistustilanteesta ja yksityisten maanomistajien haluttomuudesta myydä maata kaupungille. Maapolitiikka on keskittynyt voimakkaasti tämän maanhankintaongelman ratkaisemiseen. Maanhankintatoimenpiteiden toteuttaminen on voimistanut kunnan hallinnon muodostamaa yhteisöä maapolitiikan linjan ylläpitämisessä.
Järvenpään maapoliittisen linjan oikeutukselle ja perusteluille keskeistä viime vuosikymmeninä on ollut yleisen edun korostaminen. Yhdyskunnan kasvusta syntyvän maan arvonnousun koetaan kuuluvan yksiselitteisesti kaupungille, eikä ole perusteltua jakaa sitä osittainkaan maanomistajalle. Yleiseen etuun liittyvillä perusteluilla korostetaan toiminnan oikeutusta suhteessa maankäyttösopimuksiin perustuvaan toimintaan. Tällä 1980-luvulta jatkuvasti yleistyneellä toiminnalla kunnat ja maanomistajat jakavat kaavoituksen tuottamaa hyötyä keskenään. Viime vuosien lakiuudistukset voidaan Järvenpään tapauksen perusteella tulkita vieneen kehitystä kohti sopimusmallia.