Miksi erityisopetus lisääntyy? Oppilashuoltoryhmien jäsenten näkemyksiä erityisopetuksen kasvusta ja muutoksesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oppilashuoltoryhmien jäsenten näkemyksiä erityisopetuksen määrän kasvuun vaikuttaneista syistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin oppilashuoltoryhmien jäsenten kokemuksia ja käsityksiä erityisopetuksen tämän hetkisestä tilasta sekä siinä tapahtuneista muutoksista.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja se pohjautuu fenomenologis-hermeneuttiseen filosofiaan. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä erityisopetus ja oppilashuolto(ryhmä). Tutkimuksen teoriaosuudessa perehdyttiin erityisesti erityisopetuksen muutoksiin sekä niiden syihin ja koulua ja opetusta koskeviin vaikutuksiin.

Tutkimusaineisto kerättiin tarkoin tutkimukseen valituilta kuudelta oppilashuoltoryhmältä avoimia kyselylomakkeita käyttäen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 18 oppilashuoltoryhmän jäsentä; neljä rehtoria, viisi erityisopettajaa, neljä terveydenhoitajaa, kolme koulukuraattoria ja kaksi koulupsykologia. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen mukaan erityisen tuen tarpeen lisääntymiseen vaikuttavat osatekijät ovat koti ja vanhemmuus, koulu, diagnosointi ja tutkimus, asenteet, oppilaiden ongelmien lisääntyminen sekä yhteiskunta. Yhteiskunta nähdään muita tekijöitä määrittäväksi tekijäksi. Yhteiskunnan muutosten katsotaan heijastuvan muihin osatekijöihin ja muuttavan niiden toimintaa erityisen tuen tarvetta kasvattavaan suuntaan. Tutkimuksen tulokset tukivat aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia.

Tutkimustuloksista käy ilmi, että oppilashuoltoryhmien jäsenten kokemukset ja näkemykset erityisopetuksen tämänhetkisestä tilasta ja tapahtuneista muutoksista ovat varsin yhtenevät. Vastaajista suurin osa kokee erityisopetuksen tarpeen kasvaneen. Keskeisimmät ongelmat/syyt, joiden takia oppilaat tarvitsevat tänä päivänä erityistä tukea, ovat tutkimuksen mukaan keskittymishäiriöt, erilaiset oppimisvaikeudet, tarkkaavaisuushäiriöt ja lukihäiriöt. Yli puolet vastaajista katsovat erityisen tuen antamisen syiden muuttuneen ja erityisesti käyttäytymishäiriöisten oppilaiden määrän lisääntyneen. Myös oppilaiden keskittymisvaikeuksien, tarkkavaisuushäiriöiden, levottomuuden ja tunne-elämän sekä mielenterveydellisten ongelmien koetaan lisääntyneen. Koulujen katsottiin muuttuneen integraatio ja inkluusio keskeisimmiksi. Integraation ja inkluusion toimivuuteen olemassa olevilla resursseilla vastaajat suhteutuivat jokseenkin kriittisesti ja epäilevästi.

Avainsanat: erityisopetus, yleisopetus, erityisen tuen tarve, oppilashuolto(ryhmä)