Sepelvaltimotautia sairastavien henkilöiden toimintakyky yhdeksän vuotta ohitusleikkauksen jälkeen

Abstract

Tämä tutkielma muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäisen osan muodostaa tutkimusartikkeli ja toisen osan kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhdeksän vuotta sitten ohitusleikattujen henkilöiden toimintakykyä ja toimintakykyyn yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset julkaistaan artikkelina. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan ohitusleikattujen henkilöiden toimintakykyyn liittyvää kirjallisuutta ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Tarkoituksena oli kuvata hoitotyön näkökulmasta sepelvaltimotautia sairautena, sen riskitekijöitä ja hoitomuotoja sekä ohitusleikkausta hoitomuotona. Toimintakykyä käsitteenä tarkasteltiin kokonaisuutena, sekä sen kolmea eri ulottuvuutta, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Tutkimusten tarkastelu rajattiin tutkimuksiin, jotka kuvaavat ohitusleikattujen henkilöiden toimintakykyä ja elämänlaatuun liittyvää toimintakykyä vähintään vuosi ohitusleikkauksen jälkeen.

Yli vuoden seurantatutkimuksissa ohitusleikattujen henkilöiden fyysistä toimintakykyä heikentäviä tekijöitä ovat olleet mm. korkea ikä, naissukupuoli, vähäinen liikunta, ylipaino, matala koulutustaso, muut sairaudet ja rintakivut. Vaikeiden tunne-elämän reaktioiden on todettu lisääntyvän leikkauksen jälkeen. Sosioekonomisella asemalla, taloudellisella tilanteella, tunnetilalla, traumaattisilla elämänkokemuksilla ja tupakoinnilla on havaittu olevan yhteys emotionaalisiin reaktioihin. Huonoon psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn yhteydessä olevia tekijöitä ovat olleet mm. rintakivut ja sukupuoli. Tutkimusten mukaan työikäisyys, osa-aika- tai työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen, depressiivisyys, tupakointi ja vähäinen liikunta ovat yhteydessä sosiaaliseen eristäytymiseen.

Toimintakyky ei usein parane odotetussa ajassa ohitusleikkauksen jälkeen, vaan kuntoutumisprosessi saattaa kestää odotettua huomattavasti pidempään. Ohitusleikatut henkilöt tarvitsevat tietoa ja tukea vielä vuosia leikkauksen jälkeenkin. Potilasohjauksen tulisi tukea taudin kroonisen luonteen ymmärtämistä, sekä sepelvaltimotaudin kannalta edullisten elämäntapojen omaksumista. Ohitusleikattuja henkilöitä tulisi myös ohjata hakeutumaan sydänpotilaille tarkoitettuun kuntoutukseen.

Asiasanat: sepelvaltimotauti, ohitusleikkaus, toimintakyky