PALOMIEHESTÄ PELASTAJAKSI: MONIMUOTOISUUDEN JOHTAMINEN JA IKÄJOHTAMINEN AVAIMINA PELASTUSTOIMEN TOIMINTAKULTTUURIN MUUTOKSEEN

Abstract

Pelastustoimen työvoimarakenteessa on odotettavissa suuria muutoksia työvoiman ikääntymisen ja suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen vuoksi. Kun samanaikaisesti työtään aloittavien ikäluokka pienenee, opiskeluajat pitenevät, eivätkä työntekijät jaksa työskennellä eläkkeelle saakka, on todennäköistä, että alalla koetaan työvoimapulaa. Tilannetta pahentavat kielteiset ikäasenteet ja suora tai epäsuora ikäsyrjintä, jotka voivat vaikuttaa ennenaikaiseen eläkkeelle hakeutumiseen. Palomiesten eläkeikä on aikaisemmin ollut 55 vuotta, mutta tätä kirjoittaessa se on 63 – 68 vuotta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Satakunnan pelastuslaitoksen esimiesten suhtautumista ikääntyneisiin palomiehiin sekä toimenpiteitä, joita organisaatiossa on tehty ikääntyvien erityistarpeiden huomioimiseksi.

Koska pelastustoimi on siirtänyt painopistettään kohti ennaltaehkäisyä ja valistusta, on pelastajien työnkuva muuttunut. Pelastustoimen tulisi kriittisesti reflektoida syvällä kulttuurissa olevia perusoletuksia ja miettiä, mitä ominaisuuksia pelastajalta vaaditaan ja miten paljon nämä ominaisuudet todellisuudessa muuttuvat ikääntymisen myötä. Ratkaisun ongelmaan voisi tuoda monimuotoisuuden johtaminen, jonka tavoitteena on luoda erilaisuutta arvostava toimintaympäristö organisaation asenneilmapiiriä muuttamalla. Sisäisesti monimuotoisuuden johtaminen keskittyy edistämään kaikkia arvostavaa ilmapiiriä ja ulkoisesti se tarkoittaa joustavuutta ja valppautta toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin sekä kykyä vastata näihin.

Tämä tutkimus tehtiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimusmetodeina käytettiin teemahaastattelua ja havainnointia. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla Satakunnan pelastuslaitoksen Kanta-Porin asemalla toimivia esimiehiä työvuorojen aikana sekä havainnoimalla savusukellustestin testaajien koulutuspäivää. Tutkimuksessa tehtiin esihaastatteluja haastattelemalla Satakunnan pelastuslaitoksella neljää päällystöön kuuluvaa henkilöä. Tutkimuksen aineiston analyysi tehtiin teemoittelun pohjalta sekä jakamalla haastateltavat kolmeen eri ryhmään: nuorimpiin, keski-ikäisiin ja vanhimpiin esimiehiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että eri-ikäiset esimiehet suhtautuvat ikääntyneisiin pelastajiin eri tavoin. Nuorimpien esimiesten mielestä yli 55-vuotiaat ovat liian iäkkäitä toimimaan pelastajina, eikä heille enää löydy työtehtäviä. Vanhimmat esimiehet taas pitävät ikääntymistä henkilökohtaisena prosessina ja yksilöiden välisiä eroja suurina. Satakunnan pelastuslaitos on mahdollistanut yli 55-vuotiaiden pelastajien työskentelevän ilman savusukelluskelpoisuutta, mutta esimiesten mielestä sopivia tehtäviä testejä suorittamattomille ei käytännössä ole. Esimiesten mielestä jokaisen pelastajan tulikin suorittaa savusukellustestit. Organisaation tulisi kannustaa ikääntyviä työntekijöitä testien suorittamiseen panostamalla työntekijöiden työkykyä ylläpitävään toimintaan.

Asiasanat: pelastustoimi, ikääntyminen, monimuotoisuuden johtaminen, ikäjohtaminen, organisaatiokulttuurin muutos, uudistava oppiminen