Elämää idyllissä - luonnon ja yhteisön merkitys Fiskarsin ruukkikylässä

Abstract

Sanakirjan mukaan idylli tarkoittaa sopusointuisen viehättävää maisemaa, paikkaa tai olotilaa. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen kohde on idylli kaikissa näissä merkityksessä. Kyseessä on läntisellä Uudellamaalla sijaitseva vajaan kuuden sadan asukkaan kylä, Fiskarsin ruukki.

Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisten toimijoiden eli vanhojen ja uusien asukkaiden sekä alueen merkittävimmän maanomistajan Fiskars Oyj:n edustajien suhtautumista lähiympäristöön ja yhteisöön. Tutkimus toteutettiin tekemällä haastateltavien kanssa kävelyhaastattelut heidän valitsemillaan reiteillä ja haastateltavien määrittelemissä merkityksellisissä paikoissa. Haastattelujen analysoinnissa käytettiin kehysanalyysiä. Varsinaisia haastateltavia oli kolmetoista.

Aineistosta nousi esiin erilaisia ja yhteneviä tapoja havainnoida ja eksplikoida ympäristöä sekä luontoa ja itseä sen osana. Tutkimuksen tuloksiksi kiteytyivät hallinnan, työn, idyllin, villiyden ja kokemisen kehykset. Kehyksiä määrittivät ruukkilaisten erilaiset arkipäivän toiminnot ja traditiot, mutta myös konfliktin ja harmonian välinen jännite, jolla oli selvä kulttuurinen ja historiallinen taustansa. Erityisesti tutkimuksessa nousivat esille idyllin kehys kollektiivisen identiteetin tuottamisen välineenä sekä patriarkaalisen hallintakulttuurin saamat muodot nykypäivänä.

Fiskarsin rautateollisuuden historia oli vielä 1950-luvulle saakka hyvin vahvasti patriarkaalisen hallintakulttuurin sanelemaa. Ruukin työntekijöiden elämä oli työntäyteistä ja kurinalaista. Nykypäivän asukkaista useat ovat ’idyllin etsijöitä’, joille paikkakunnalle muutto on ollut arvovalinta. Taustalla on ollut pyrkimys elää pienimuotoisemmin kuin kaupungissa. Uusien asukkaiden keskuudesta löytyy yhteisiä arvoja, kuten ekologisen elämäntavan ihanne, taiteen arvostaminen ja vanhan kunnioittaminen. Fiskarsin nykypäivän yhteisöllisyys rakentuu yhdessä tuotettujen idyllin traditioiden kautta. Tänä päivänä patriarkaalisuus näkyy Fiskarsissa kulttuurisena perintönä, jossa hierarkkiset valtasuhteet ovat edelleen olemassa. Hallintakulttuurissa on tapahtunut muutos tiukasta patriarkaalisesta mallista nykypäivän luovaan hallintakulttuuriin, joka toimii hyödyntäen idyllin kehystä.

Idyllin kehyksen kautta konstruoitua ja traditioiden kautta uusittua kollektiivista identiteettiä esitetään yhteisessä idyllisessä tilassa - kylässä ja ruukissa. Kun esittämisestä halutaan välillä hengähtää, voidaan vetäytyä taka-alalle kokemisen tai villin kehykseen. Kollektiivisesti jaetun idyllin ongelma on se, että idyllin harmoniaa ei haluta rikkoa.

Asiasanat: ympäristöpolitiikka, feminismi, Fiskars, ruukki, patriarkalismi, yhteisö, kehysanalyysi